Maaliskuun 26. päivänä Lotta Svärd -yhdistys vietti 20-vuotisjuhlaansa. (...) Kaikki naiset eivät varsinkaan kuluneen 20-vuotiskauden alkuaikoina vielä nähneet Lotta Svärd -järjestössä naisasian ilmennystä. Voitiin päinvastoin väittää, että se oli ilmausta naisten epäitsenäisyydestä, taipumuksesta kerätä rahoja muiden käytettäväksi sekä matkia miehiä ja palvella heitä pyytämättä itselleen mitään vaikutusvaltaa ja vastuuta. Järjestön kasvaessa ja voimistuessa kävi kyllä jo useimmille arvostelijoille selväksi, ettei sen johto suinkaan ollut epäitsenäinen ja heikko, vaan että Lotta Svärd -järjestö koko ajan itse on tietänyt, mitä se on halunnut ja miksi se on syntynyt. Viime sota näytti sen voiman ja merkityksen jokaiselle siihen saakka vielä epäilleelle. Monien sodan yhteishengen voimasta haihtuneiden ennakkoluulojen joukossa oli lisäksi se joihinkin kansanpiireihin iskostunut käsitys, että Lotta Svärd on jonkin määrätyn yhteiskuntaluokan taistelujärjestö.
Naisliikkeen edustajain on epäilemättä tunnustettava oikeaksi Lottä Svärd - yhdistyksen keskusjohtokunnan puheenjohtajan (Fanny Luukkosen) lausuma, että Lotta Svärd -liikkeessä on toteutunut eräs naisasian ydinajatus: naisille osa ja vastuu kansakunnan yhteisistä kohtaloista. Naisasia ei tarkoita naisten eristämistä miehistä, vaan yhteistoimintaa ja toinen toisensa tukemista koko kansan hyväksi. Naisilla on edesvastuu myös maan puolustuksesta, vaikka se luonnollisista syistä ei tapahdu käyttämällä samoja muotoja kuin miehet. Lotta Svärd -yhdistykselle tulee suuri kunnia siitä, että se on tämän työnsä kohta itsenäisyytemme saavuttamisen jälkeen taitavasti ja voimakkaasti vapaaehtoisena maanpuolustusjärjestönä organisoinut. (...)
Lotta Svärd -järjestö on kaiken muun toimintansa ohessa tehokkaasti edistänyt naisten kansalaiskasvatusta opettamalla tuhannet ja taas tuhannet naiset asiallisuuteen, järjestykseen ja täsmällisyyteen. Suuri osa naisia on kodeissa ja muualla tottunut siihen, etteivät lupaukset, aikataulut ja tarkat tiedot ole kovin tärkeät, kunhan jotakin jollakin tavalla tehdään. Tätä ylimalkaista ja vastuutonta harrastelua, jota tietenkin tavataan miehilläkin, on vaikeaa tavallisissa naisten järjestöissä juurruttaa pois. Se, joka liittyy Lotta Svärd -yhdistykseen, tietää, että siellä jotakin myös vaaditaan, ja että näiden yhteisesti itselle asetettujen vaatimusten täyttäminen on jokaiselle eduksi. Se tosikansanvaltainen tapa, johon pyritään tehtäviä jaettaessa, on myös parasta kansalaiskasvatusta. Kaikki naisjärjestöt eivät voi toimia samoin muodoin, mutla opittavaa itsekullekin on Lotta Svärd -yhdistyksestä. (...)