Re: [puhekupla] Jepulis
                
From: voinonen@mappi.helsinki.fi
Date: 19.02.2002 - 22:47:47
> Hih. EIH! Älkää! Pyydän!!! :) Siltä varalta, että joku nyt on jo pää 
> kolmantena jalkana juoksemassa kirjastoon: "Psykiatriasta" voi ehkä
> saada 
> ideoita tai kiinnostavia piirteitä hahmoihin, mutta syvyyttä siitä
> kirjasta 
> ei löydy juuri sen enempää kuin ruohonleikkurin käyttöohjeesta. Ei se 
> juurikaan auta ymmärtämään mielenterveysongelmaisen maailmaa. Tosin 
> "Psykiatria" on siitä hyvä, että sen perusteella voi ainakin tavoittaa
> jokun 
> oirekuvan kannalta olennaiset piirteet EIKÄ ammentaa niitä esimerkiksi 
> virheellisistä kliseistä.
Mielestäni pieni taustatutkimus tai ideoiden etsiminen erilaisista kirjoista, 
elokuvista, lehdistä yms. lähteistä on hyvä juttu. Kyllä minun mielestäni esim. 
tuota "Psykiatria" kirjaa voi lueskella jotta päänsisäinen ideageneraattori 
saisi lisää materiaalia, tai jokin olemassaoleva idea uusia mielenkiintoisia 
ulottuvuuksia. Se miten realistisesti sitten esim. joitain 
mielenterveyshäiriöitä sarjakuvissaan käyttää riippuu siitä kuinka ns. 
realistinen se oma sarjakuva on. Useinhan teos (sarjakuva, kirja, elokuva) luo 
tietynlaisen oman maailmansa, omine sisäisine sääntöineen. (Mainstream)
elokuvissa tosin usein pyritään tietynlaiseen realismiin ja tokihan jos elokuva 
kertoo esim. maailmankuulusta skitsofreenisesta tiedemiehestä, toivottavaa on, 
että tekijät todella ovat tutkineet mistä skitsofreniassa on kysymys.
> 
> Minua joskus (=liian usein) nimittäin kiusaa se, että niin elokuvat, 
> tv-sarjat kuin sarjakuvatkin kliseisiin turvautuessaan vain pönkittävät 
> sellaisia virheellisiä käsityksiä, joita ihmisillä vaikkapa
> skitsofreniasta 
> on - ja vaikuttavat siten yleisiin asenteisiin. Sillä on
> yhteiskunnallisia- 
> ja yksilötason seurauksia, jumalauta!
Kyllä, olen samaa mieltä. On niin lukemattoman monia ärsyttäviä asenteita, 
joita esim. iltapäivälehdistö rakastaa pitää yllä, että joskus tulee melkein 
vihaiseksi. 
> 
> Mutta kokonaan toinen kysymys - ja tärkeä kysymys - tietysti on,
> tarvitseeko 
> hahmojen ylipäänsä lainkaan olla uskottavia!!! Tästä on varmaan
> monenmoista 
> mielipidettä niin tekijöiden kuin lukijoidenkin keskuudessa.
Siis millä tavalla uskottavia? Realistisia? Siis sarjakuvahahmollahan voi olla 
vaikka kymmenen päätä ja se on silti uskottava. Viittaan jälleen kerran siihen 
sarjakuvan (tai muun teoksen) sisäiseen maailmaan, jonka sisällä hahmon pitäisi 
kyllä minun mielestäni olla jotenkin uskottava. Tämä usottavuus aspekti tulee 
sarjakuvien kohdalla ehkä enemmän esiin pidemmissä tekeleissä (albumit 
yms "sarjakuvaromaanit") joissa hahmoja oikeasti kehitelläänkin.
   
   v
   i
   r
   p
   i