Tinku Municipal

Tinku Municipal - bolivialaiset intiaani- ja maaseutuyhteisöt paikallisen päätäntävallan asialla

Andien sydämessä sijaitsee kahdeksan miljoonan asukkaan valtio, jossa alkuperäiskansojen vaikutus antaa vahvan leimansa arkipäivään. Tämä on Bolivia, jossa kaksi kolmasosaa maan väestöstä edustaa yli 30 eri intiaanikansaa. 1990-luvulla niin Boliviassa kuin muuallakin on vahvistunut alkuperäiskansojen liike omien oikeuksiensa ja osallistumismahdollisuuksiensa puolesta. Vuonna -94 Boliviassa astui voimaan laki kuntiinjaosta, joka on herättänyt paljon keskustelua intiaani- ja maaseutuyhteisöjen osallistumismahdolisuuksista ja lain vaikutuksesta näihin. Samanaikaisesti on Andien alueella vahvistumassa ja saamassa muotoaan Tinku-verkosto, jonka tavoitteena on luoda ehdotuksia ja toimintamalleja kestävälle kehitykselle ja demokraattiselle osallistumiselle alkuperäiskansojen kulttuurilähtökohdista käsin.

Kuntiinjako ja valtionhallinnon hajauttaminen

Vuonna 1994 Boliviassa astui voimaan Participación Popular -laki, jonka johdosta maa jaettiin pienempiin hallinnollisiin yksiköihin, sekä valtion hallinnon tehtävistä mittava osa hajautettiin kunnallishallinnon alaiseksi. Ensimmäistä kertaa maan historiassa vallankäytön perinteiset mallit murrettiin ja syksyn -95 kunnalllisvaalien jälkeen myös intiaaniyhteisöiden edustajat astuivat kunnallisiin päätäntäelimiin.

Ennen lakiuudistuksen voimaantuloa Bolivia oli hyvin keskushallintoinen maa eikä resurssienjako yltänyt läänien pääkaupunkeja etäämmälle. Nykyisen lain mukaan kaikki kunnat saavat asukaslukuun suhtautetun verotuloista kerätyn valtionavun, jonka voimin kuntien on hoidettava vastuun piiriinsä kuuluvat tehtävät, kuten koulujen ylläpito ja terveydenhoitopalvelut.

Tarve yhteistyöverkoston luomiselle

Maassa, jonka hallinta on perinteisesti pohjautunut ylempien yhteiskuntaluokkien keskinäiseen vallanjakoon ja voimakkaaseen korruptioon alettiin kansalais- ja intiaanijärjestöjen parissa keskustella uuden kunnallislain todellisista vaikutusmahdollisuuksista. Ruohonjuuritaslta suoraan kunnanvaltuustoon valituilla ei yleensä ollut tarvittavaa kokemusta hallinnollisten tehtävien täytäntöönpanossa ja lakien tuntemuksessa. Lisäksi maaseudulla vallitsevat asenteet ja alkuperäiskansojen edustajat vallankäytön ulkopuolelle sulkeva perinne vaikeuttivat lain kirjaimen toteutumista.

Maaseutukuntien keskinäisen yhteistyön puuttuminen oli toinen keskeinen ongelma. Valtion takaama budjetti, jolla kuntien on katettava menonsa on hyvin pieni ja huomattava osa maaseudun investoinneista tapahtuu ulkomaisen rahoituksen turvin paikallisten NGO:den toteuttamin projektein. NGO:t toimivat kuitenkin usein maan keskuskaupunkien tuntumassa, parhaimpien liikenneyhteyksien ja muiden palvelujen ulottuvissa. NGO:t toimivat maaseudulla myös usein ilman että intiaanien järjestöillä tai maaseutuyhteisöillä olisi mahdollisuutta vaikuttaa ja kontrolloida niiden toimintaa. Eri kuntien yhteistyöllä näin kuitenkin olisi mahdollista tehdä ja myöskin suunnitella yhteisprojekteja, joilla mahdollistettaisiin ulkomainen rahoitus myös syrjäseutujen tueksi.

Tinku Municipal

Tinku-verkostossa keskusteltiin uuden lain toteutumista vaikeuttavista tekijöistä ja päätettiin kutsua kokoon konferenssi, jossa maaseutukuntien edustajat voisivat keskustella ongelmistaan ja tehdä omat suunnitelmansa niiden ratkaisemiseksi. Elokuussa -96 järjestettiin ensimmäinen Tinku Municipal (municipal=kunnallinen) -kokous La Pazin kaupungissa. Kutsuttuina olivat kunnalliselinten sekä kansalaisjärjestöjen edustajia.

Kokouksen kuluessa eri maantieteellisten alueiden edustajat vaihtoivat kokemuksiaan ja solmivat suhteita toisten kuntien edustajiin. Tapaamisen tuloksena tehtiin diagnoosi tämän hetkisestä tilanteesta ja kunnallislain toteutumisen vahvoista puolista ja ongelmakohdista. Määriteltiin keskeiset ongelma-alueeet, joiden pohjalta Tinku Municipalin tuli toimia. Näitä olivat mm: kulttuurellisen identiteetin vahvistaminen, kuntien keskisen yhteistyön aikaansaaminen tarvittavien taloudellisten resurssien hankkimiseksi ja niiden hallinnoimiseksi, lakien tuntemuksen lisääminen, omien kehityssuunitelmien luominen sekä paikallisyhteisöjen osallistumisen ja vaikutusvallan vahvistaminen.

Tinku Municipalin tarjoamat ratkaisumallit demokratian toteutumiseksi uuden kunnallishallinnon puitteissa ovat koulutus ja yhteistyö. Toimintasuunnitelma yhteisen koulutusohjeman aikaansaamiseksi on esitetty, mutta rahoituksen puutteessa sitä ei ole kuitenkaan vielä käynnistetty. Koulutussuunnitelmassa tavoitteena on mahdollisuuksien luominen todelliselle osallistumiselle. Se tullaan toteuttamaan koulutuksen kautta, mikä antaa valmiuksia projektien suunnittelussa, tietoa keskeisten lakien sisällöstä ja mahdollisuuksista kunnallisen päätöksenteon kontrollointiin. Kuntien keskisellä yhteistyöllä halutaan mahdollistaa taloudellisten resurssien hankkiminen. Tavoitteena on myös kouluttaa kunnallishallinnon edustajia sellaisten kehitysstrategioden uunnitelmien laatimiseen, jotka ottavat huomioon kyläyhteisöjen ja ruohonjuuritason järjestöjen tarpeet ja ehdotukset.

Runsaan vuoden kuluttua Tinku Municipal -prosessin alkamisesta tullaan marraskuussa -97 järjestämään neljäs Tinku Municipal -kokous. Keskeistä Tinku Municipalissa on sellaisen osallistumismuodon etsiminen, joka kunnioittaa ja vahvistaa alkuperäiskansojen omaa kulttuuri-identiteettiä. Laki kunnallishallinnosta on toteutettu jokaisen bolivialaisen yhtäläisen osallistumismahdollisuuden puolesta, mutta laki on kuitenkin säädetty länsimaisen ajatusmallin pohjalta, jossa yksilö edustaa itseään, edustamaansa puoluetta ja äänestäjiään. Alkuperäiskansojen kollektiivisen ajattelutavan mukaan ei henkilöä määritellä yksilönä vaan osana yhteisöään. Tämä ajattelu on hyvin vahva vielä tänäkin päivänä ja uutta lakia on kritisoitu sillä että vain puolueet voivat asettaa ehdokkaita kunnallisvaalissa mitätöiden näin kyläyhteisöjen tai intiaanien ammattiyhdistysten osallistumismahdollisuuden. Tinku pyrkii olemassa olevan järjestelmän puitteissa löytämään ratkaisu- ja yhteistyömalleja, joissa alkuperäiskansat voivat toimia oman kulttuurinsa hyväksymin keinoin.

Tiina Saaresranta