Nimensä mukaisesti päiväntasaajalla sijaitseva Ecuador jakautuu maantieteellisesti ja kulttuurisesti kolmeen osaan: ilmastoiltaan trooppisiin rannikkoon ja Amazonasin sademetsään sekä ne toisistaan erottavaan lumihuippuiseen Andien vuorijonoon. Aikoinaan Ecuadorin aluetta asuttaneet kulttuurit joutuivat inkojen valloittamiksi 1400-luvulla, jolloin myös ketsuan kieli levisi alueelle. Pian kuitenkin Inka-valtakunta hajosi espanjalaisten saavuttua ja Ecuadorin alueesta tuli osa aluksi Liman ja myöhemmin Nueva Granadan varakuningaskuntia. Ecuador itsenäistyi 300-vuotisen espanjalaisvallan jälkeen vuonna 1830. Nykyään pinta-alaltaan Suomeakin pienemmän valtion väkiluku on noin 14 miljoonaa, joista enemmistö on mestitsejä. Noin neljännes väestöstä kuuluu tusinaan ryhmään Andeilla ja Amazonasissa eläviä alkuperäiskansoja, joista valtaosa on eri kitchwa-murteita puhuvia ryhmiä. Jäljelle jäävä kymmenisen prosenttia on enimmäkseen rannikolla asuvaa afrikkalaisperäistä väestöä ja espanjalaisten jälkeläisiä. Vaikka alkuperäiskansojen oikeuksia on alettu hiljalleen tunnustaa, on rasismi edelleen yleistä ja alkuperäiskansaan kuuluminen aiheuttaa leimautumista. Alkuperäiskansat ovat selvästi aliedustettuina taloudellisessa ja sekasortoisessa poliittisessa päätöksenteossa. Toisaalta niiden oikeuksia ajavilla liikkeillä on vahva mobilisaatiovoima esimerkiksi lakkojen järjestämisessä, jolloin eliitinkin on kuunneltava heitä - ainakin hetkittäin.
