<< < >
|
|
|
|
- huonoja espoolaisia käytäntöjä
- espoolaisen pystykoiran maisema
Kunnallinen demokratia ja hallintomalli vaikuttavat ainakin meistä katsoen olevan kriisissä. Ihmisten asioista päätetään jossain hyvin kaukana ja sellaisten edustajien toimesta, jotka tuskin tuntevat aluetta saati sitten asuvat siellä. Edustajien ja virkamiesten toiminnan kontrollointi on vaikeaa. Joissain tapauksissa vaikuttaa jopa siltä että yksityinen etu olisi lobbauksen, saunaseuran tai mahdollisen lahjonnan ansiosta syrjäyttänyt yleisen edun. Tämän todistaminen vaatii valitettavan paljon pitkäjänteistä ja raakaa työtä.
Päätösten toimeenpano on yksiviivaista ja jonkinlaisen perusstandardin mukaista eli jälki vaikuttaa hyvin usein samanlaiselta ja rumalta. Toimeenpanevat viranhaltijat eivät hekään asu alueella mutta kohtelevat sitä kuin omistaisivat kaiken vallan.
Millaisia vaihtoehtoisia demokratiamalleja voisi ajatella?
Jaetaan Espoo pienempiin alueisiin esimerkiksi joko asukasluvun tai pinta-alan mukaan tai näiden yhdistelmällä. Sovitaan - säädetään laki - että puolet valtuustopaikoista täytetään pienalueiden edustajilla ja loput vanhaan tapaan. Paranisiko tilanne?
Kehitetään pienaluemallia edelleen antamalla pienalueille lisää valtaa (Tukholman kaupunginosavaltuustot?). Annetaan myös kaavoitusvaltaa ja oma budjetti eli hajasijoitetaan hallintoa alueille. Pienalueiden valtuustot valitsisivat myös suuralueen (Espoo tai koko pääkaupunkiseutu nipussa) päättävät elimet ja joissain tietyissä tapauksissa (suurhankkeet) omaisivat veto-oikeuden suurvaltuuston päätöksiin.
Aluevaltuuston jäseneksi voisi pyrkiä vain alueella asuva. Äänestäjäksi pitäisi rekisteröityä. Aluevaltuuston kannatus mitattaisiin kerran tai kaksi vuodessa järjestettävissä yleisissä asukaskokouksissa, joiden yksinkertainen enemmistö voisi erottaa aluevaltuuston ja järjestää siten uudet vaalit.
Ideana on että päätökset syntyvät paikan päällä eli siellä, missä niiden vaikutukset tuntuvat ja näkyvät. Hajautettu malli ei tietenkään ole itsestään selvä ja varmasti nykyisen lainsäädännön ja hallintokäytännön suhteen ongelmallinen.
Seppo Koskela, huhtikuu 1999
