<< < >

             

 

Asumisen kansalaisforum 18.5.1999

Suur-Espoonlahden osallisuushanke järjesti keskustelutilaisuuden, jossa oli läsnä monien asukasyhdistysten edustajia. Tilaisuus oli tarkoitettu kaikille asukkaille, asukas- ja kotiseutuyhdistyksille, kansalais- ym. järjestöille, kaupungin kaavoitus-, asunto- ja asumisasioiden parissa työskenteleville virkamiehille, luottamushenkilöille jne. Tiedotuslehtisessä oli alustavia kysymyksiä osanottajille:
- Missä on hyvä asua, miten, kenen kanssa?
- Mitä palveluja asumiseen liittyy?
- Mikä on oikeudenmukaista?
- Mihin asukkaan tulee voida vaikuttaa asumisasioissa?
- Unelmat?

Yksilöidympiä kysymyksiä löytyi Uudenmaan liiton paperista, joka jaettiin paikanpäällä:
- Väkiluku kasvaa, missä asutaan: uusia kaupunkeja, vanhojen alueiden tiivistämistä vai unelmana omakotitalo?
- Olemme erilaisia: mistä koti asunnottomalle, maahanmuuttajalle, hoivaa ja tukea tarvitsevalle - eikö meidän naapurista?
- Asumisen laatu ja hinta: mistä haluamme maksaa ja kuinka paljon?
- Mihin asukas haluaa ja voi vaikuttaa: seudun kasvuun, kaavoitukseen, tapetin väriin; onko vaikutusmahdollisuuksia riittävästi?
- Mistä tietoa asumisesta: voisiko vuokra-asunnon hakemisessa olla yksi luukku, voisiko tietoa löytää yhdestä paikasta?

Asumisen kansalaisforumit ovat osa Helsingin seudun yhteisvastuullisen asuntopolitiikan selvityshankkeita. Hankkeesta vastaa sisäasianministriön osallisuushankkeen projektipäällikkö Ulla-Maija Laiho (ulla-maija.laiho@sm.intermin.fi) ja sen tarkoituksena on laatia ehdotuksia siitä, miten kasvavalla seudulla kehitetään asumista ehkäistään syrjäytymistä ja asuinalueiden sosiaalista eriytymistä. Selvitys laaditaan syyskuun puoliväliin mennessä ja siinä kartoitetaan eri toimijoiden näkemyksiä asumisen ongelmista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista. Sitä varten kuullaan asumisen osallisia, kuntien edustajia, viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä, asuntotuottajia, vuokrakiinteistöjen omistajia, asumisessa tarvittaevien palvelujen järjestäjiä, suunnittelijoita, valtion viranomaisia ja asukkaita.

Seudullisen yhteisvastuullisen asuntopolitiikan kehittämishanke on yksi Helsingin seudun kolmesta kaupunkiohjelman kehittämishankkeesta 'Monta kaupunkia - yhteinen tulevaisuus'. Kaupunkiohjelmahankkeita koordinoi Uudenmaan liitto. Hankkeet perustuvat syksyllä 1998 laadittuun aiesopimukseen, jonka ovat tehneet seudun kunnat, YTV, Uudenmaan liitto, Uudenmaan TE-Keskus, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö. Helsingin seutu käsittää hankkeissa seuraavat kunnat: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula, Kerava, Järvenpää, Hyvinkää. Kansalaisforumien keskustelut kirjataan ja arvioidaan ja tulosta hyödynnetään selvityksen laadinnassa.

Mielipiteitä voi esittää myös sähköisesti. Uudenmaan liiton kotisivuilla on asumisen mielipideforum 'Puhutaan asumisesta': www.uudenmaanliitto.fi.

Muistiinpanoja keskustelusta

Kumppanuushankkeiden perusajatus on, että hallinnon pitäisi enemmän kuunnella asukkaita, mutta onko siihen halukkuutta siitä ei selvityksen tekijällä (Ulla-Maija Laiho) ole tietoa.

Kaavalla ei voida tarpeeksi ohjata rakentamista ja sen laatua ja siksi kaupungin pitäisi käyttää maanosto-oikeuttaan. Ongelma on se, että ei ajatella nyt tehtävien ratkaisujen vaikutuksia, jotka ulottuvat pitkälle. Siksi voidaan edelleen rakentaa niinkuin 60- ja 70-luvuilla ja tehdä uudelleen samoja virheitä. Ihmisillä on kuitenkin halu asettua paikoilleen ja viettää samassa talossa koko loppuelämänsä.

Nuorille tarvitaan omia tiloja. Joitakin tiloja rakennetaan nyt Lippulaivaan ja Matinkylän uuteen kauppakeskukseen, mutta täysin nuorten ehdoilla ei ole toteutumassa mitään. Myös se miten koulu on rakennettu vaikuttaa nuorten elämään. Nuoria on kuultava; he haluavat olla mukana prosessissa, eivätkä 'halua olla tahallaan haitaksi'. Turussa esimerkiksi rakennettiin parilla miljoonalla nuorisotalo, jota nuoret eivät kuitenkaan käytä.

Nykyiset pientalot eivät ole omakotitaloja ja niiden tontit ovat niin pieniä ettei niihin jää rakentamisvaiheessa puita. Suomalaiset tarvitsevat puita ja metsän merkitys on jälleen kasvamassa suuren muuton ja murroksen aikana. Ympärisön rakennustapa on kuitenkin outo: luontopolku on 3-4 metrin levyinen tie. Esimerkiksi lapsen sensomotoriikan kehittymiselle epätasainen maasto, polut ja leikkipaikat ovat välttämättömiä. Alueilla asuville ihmisille on saatava lisää päätösvaltaa ja kaupunginvaltuustoon on valittava uudet edustajat, jotka pitävät nykyisten asukkaiden asioista huolta.

Kauklahteen toivotetaan tervetulleeksi uusia asukkaita, mutta kauklahtelaisten ehdoilla. He ovat tehneet oman kaavasuunnitelman kaupungin slummimaisen suunnitelman tilalle. Kaupunki ei ole millään tavalla huomioinut asukkaiden kaavasuunnitelmaa, mikä kertoo Aleksanterin ajan virkamieskulttuurista: 'asukas olkoon hiljaa'. Asukkaat ovat esittäneet tiivistäkin asutusta, mutta sillä tavalla että yhteisöllinen rakenne on mahdollinen. He haluavat edistää sosiaalista kontrollia, jotta sosiaaliset ongelmat tulisivat hoidettua paremmin. Ongelma on päätöksenteko, sillä etelä-Espoon valtuutetut ovat Tapiolasta ja Westendistä, eivät hoida esimerkiksi kauklahtelaisten asioita. Espoonlahden asukkailla on heikko edustus valtuustossa, vain viisi edustajaa, kun asukasmäärään verrattuna (43 000) pitäisi olla 15. Valtuusto suhtautuu torjuvasti asukkaisiin, vaikka valtuutetut ovat asukkaita varten eikä päinvastoin. Vaikutusvaltaisten kunnallispoliitikkojen takana on paikallinen talouselämä ja kaavoituksen takana siitä saatavat huikeat voitot. Sama tontti maksaa omakotitontiksi kaavoitettuna 200 000 markkaa ja kerrostaloksi kaavoitettuna neljä miljoonaa markkaa. Kaupunki voidaan rakentaa kehämäisesti isojen väylien varteen pientalovaltaisesti. Ongelma eivät ole kunnallistekniikan kustannukset, jotka ovat pieniä kaikkiin muihin kustannuksiin verrattuna. Kehäkolmonen ja pohjois-Espoo pitäisi voida tälläkin perusteella ottaa tiiviimmän rakentamisen käyttöön.

Jos Espoon asukasmäärä kasvaa parissakymmenessä vuodessa 150 000 - 160 000:llä, on siitä puolet syntyvyyden aiheuttamaa. Toisaalta suuret ikäluokat jäävät kohta eläkkeelle ja saattavat muuttaa entisille kotiseuduilleen. Kasvukeskukset kasvat myös joillakin seuduilla Euroopassa, esimerkiksi Itävallassa Wien, jossa nyt asuu 1,4 miljoonaa kaikkiaan 8 miljoonasta asukkaasta.

Auto on ongelma ja suunnittelu tapahtuu usein autollisten miesten, eikä naisten, lasten ja vanhusten ehdoilla. Joukkoliikenne ja kaupat eivät usein ole miesten tarpeissa korkealla. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon vuokra-asuminen ja asukasvalinnat ja pyrkiä ehkäisemään syrjäytymistä.

Kuntalaissa ja uudessa rakennuslaissa asukkaiden osallistuminen tulee voimakkaasti mukaan; rakennuslaista on kaupungin järjestämä tilaisuus 27.5. Tärkeätä on seurata etelä-Espoon yleiskaavan etenemistä. Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus järjestää ensi kesänä seminaarin 'Metsä kaupungissa'.

Keskustelu muuton luonteesta oli erimielistä. Toisaalta uusia asukkaita tulee vain sen veraan kuin on asuntoja, ei yhtään enempää. Yleiskaavaosasto määrittelee uudet asukasmäärät; asukkailla ei ole siihen vaikutusmahdollisuutta vai onko? Amerikassa uuden teknologian yritykset muuttavat pois epäonnistuneista suurkaupungeista ja huonosta ympäristöstä kuten New Yorkista ja Chigagosta luonnonkauniille alueille. Työpaikkoja markkinoidaan hyvällä ympäristöllä. Myös autojen verotus vaikuttaa muuttoliikkeeseen, sillä auton käyttö tulee harvaanasutuilla seuduilla kohtuuttoman kalliiksi. Mistä kaikki uudet asukkaat tulevat? Keskiraskas teollisuus ei lähde muualta Suomesta etelään. Toisaalta Suomi muuttaa, kun pinta-alaverotus panee myymään metsää. Näillä rahoilla ostetaan usein esimerkiksi lapselle asunto etelästä. Esitettiin myös, että työn rakenne muuttuu siten, että 85% tulee tekemään töitä palvelujen ja informaation parissa ja loput 15% teollisuudessa ja maataloudessa.

Nyt haluttaisiin kehittää elinvoimaisia kaupunkikeskuksia, osaamiskeskuksia. Tällainen strategia on kaupungin tietohallintokeskuksella.

Kauppakeskuksiin halutaan sosiaalisia toimintoja shopping mall -idean pohjalta. Nuorille on kuitenkin saatava maksuttomia paikkoja kavereiden tapaamista ja lehtien lukemista yms. varten. Kivenlahdessa on edistetty asukkaiden verkostumista 'kivenkolojen' avulla. (ovat kokoontumispaikkoja?).

Kansalaiskeskustelun kautta halutaan luoda omat säännöt ja esittää hyviä ideoita kaupunkisuunnittelijoille. Olisivat saaneet niitä tässä tilaisuudessa, mutta virkamiehiä ei ollut paikalla. Kuitenkin yhteiskunnassa on tapahtunut valtava muutos eikä nykyistä keskustelua olisi voitu kuvitella käytävän 15 vuotta sitten. 'Kunta on asukkaidensa itsehallinnollinen yhteisö' sanotaan kuntalaissa; periaate pitäisi ottaa vakavasti.

Huomioita

Meidän näkökulmamme on omakotitalossa asuvan ja meidän on siksi vaikea asettua kerrostaloasukkaan tilanteeseen, erityisesti jos kysymys on vuokralla asumisesta.

Maanomistuksen ja kaavoituksen yhteenkytkeytyminen on olennainen tekijä yhdyskuntasuunnittelussa, mutta nimenomaan sellainen, johon asukkaiden on mahdotonta puuttua ainakin nykyisellään. Miten näissä oloissa voidaan lisätä asukasten osallistumista millään merkittävällä tavalla, kun päätettäväksi joka tapauksessa jää vain vähäisiä asioita. Grynderit omistavat maata etelä-Espoossa eli siksi pohjois-Espooseen ei rakenneta. Verkossa nämä kytkennät voidaan tehdä selväksi ja osoittaa, mikä rakennuttaja missäkin omistaa maata. Omistus on kuitenkin osittain menossa ulkomaille esimerkiksi Skanskan kautta. Miten silloin vaikutetaan rakentamisen tapaan ja laatuun?

Sinikka Sassi, toukokuu 1999