Naiskauppa ja Suomi

Myös Suomessa on saatu tietoja järjestäytyneestä paritustoiminnasta ja ihmissalakuljetuksesta. Joihinkin tapauksiin liittyy vakavia prostituoitujen tahdonvapauden loukkauksia, ja naiskaupan tuntomerkit ovat siten selkeästi tunnistettavissa. Naiskauppaepäilyjen tutkimista vaikeuttaa kuitenkin se, että Suomen rikoslainsäädäntö ei tunne naiskaupan tai ihmiskaupan käsitettä. Tilanne on muuttumassa, sillä oikeusministeriön asettama työryhmä on jättänyt heinäkuussa 2003 ehdotuksensa muutoksista, joita Suomen rikoslakiin tarvitaan ihmiskaupan kriminalisoimiseksi sekä Palermon sopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan ja EU:n neuvoston ihmiskaupan torjuntaa koskeva puitepäätöksen velvoitteiden täyttämiseksi.

Suomeen Luoteis-Venäjältä ja Baltian maista suuntautuvan prostituution kovia otteita kuvastaa esimerkkitapaus, jossa Tampereella toiminut parittaja oli teljennyt prostituoidut näiden yhdistettyyn työtilaan ja asuntoon pitkäksi aikaa vastoin heidän tahtoaan. Turusta ja Hämeenlinnasta viranomaisten tietoon on tullut kolme tapausta, joissa parittaja oli takavarikoinut prostituoitujen passit ja palauttanut ne vasta rahojen tilitystä vastaan. Niin sanotussa Korpisaaren paritusjutussa kahden virolaismiehen epäiltiin pakottaneen kolme virolaisnaista harjoittamaan usean kuukauden ajan prostituutiota Lappeenrannassa. Kaksi naisista kertoi lisäksi, että heidät oli tuotu maahan pakolla, joskin laillisin paperein ja laillista tietä. Naisten yhteensä ansaitsemista 15 000 eurosta he olivat saaneet omaan käyttöönsä ainoastaan ruokarahat.

Etelä-Suomen lisäksi itäprostituutio on erityisen järjestäytynyttä myös Lapissa. Toiminnasta vastaa järjestäytynyt rikollisverkosto, ja prostituutioon liittyy usein pahoinpitelyä, kiristystä ja salakuljetusta. Poliisilta saatujen tietojen mukaan Keminmaalla on käyty kauppaa myös alaikäisillä tytöillä.

Prostituution muutos Suomessa

Suomeen suuntautuvassa, ulkomaalaisten harjoittamassa prostituutiossa on pitkään ollut sellaisia piirteitä, jotka eivät ole vahvistaneet pakkoprostituution äärimmäisiä muotoja. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa prostituoitujen suhteellisen hyvä koulutustaso ja kielitaito, lähtö- ja kohdealueen keskinäinen läheisyys ja rajan yli liikkumisen helppous sekä prostituution houkuttelevuus ansaitsemislähteenä.

Meneillään on kuitenkin prosessi, jossa huumekaupassa muodostuneet, suomalais-virolaiset ja suomalais-venäläiset järjestäytyneen rikollisuuden verkostot pyrkivät saamaan itäprostituution hallintaansa. Kehitys lisää prostituoitujen törkeää hyväksikäyttöä, sillä huumeita käyttävät ja kanssasyyllisiksi pakotetut prostituoidut ovat aiempaa alisteisemmassa asemassa parittajiinsa nähden. Lisäksi ammattirikolliset ovat toimintatavoiltaan huomattavasti kovempia ja häikäilemättömämpiä kuin aikaisemmat parittajat. Rikollisten ylikansalliset verkot takaavat myös sen, että prostituoitujen mahdollisuus vapautua paritussuhteesta vaikeutuu huomattavasti.

Lisäksi parittajien asemaa ovat vahvistaneet vuonna 1999 Suomen ulkomaalaislakiin (378/1991) tehty muutos, jonka mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan perustellusti epäillä myyvän seksuaalipalveluita. Kerran käännytetty prostituoitu ei voi enää palata harjoittamaan prostituutiota ilman parittajien tai salakuljettajien apua. Olosuhteita itsenäisen prostituution harjoittamiselle vaikeutti myös se, että suurimmat kaupungit kielsivät katuprostituution järjestyssäännöissään, sillä prostituoidut joutuvat nyt turvautumaan parittajien apuun tilojen ja asiakkaiden hankinnassa.

Naiskaupan vastaiset toimet Suomessa

Suomen tämän hetkisessä voimassa olevassa lainsäädännössä ihmiskauppaa ei ole nimenomaisesti kriminalisoitu. Monet siihen liittyvät teot ovat kuitenkin rikoksina rangaistavia. Tapauksia, jotka täyttävät Palermon sopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan antaman ihmiskaupan määritelmän, käsitellään tällä hetkellä Suomessa laitonta maahantuloa koskevan, tahdonvapautta suojaavan ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojaavan lainsäädännön sekä ulkomaalaislainsäädännön rikkomisena. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ei kuitenkaan ole kattava eikä se riitä täyttämään kansainvälisiä velvoitteita.

Naiskauppaepäilyjen ja paritustapausten tutkiminen on Suomen lainsäädännön tämänhetkisessä tilanteessa vaikeaa. Uhrit eivät halua ilmoittaa rikoksesta poliisille, sillä ulkomaisina prostituoituina heidät voidaan karkottaa maasta ulkomaalaislakiin perustuen. Kotimaahansa käännytetyt naiskaupan uhrit jäävät ilman suojaa hyväksikäyttäjiensä koston armoille. Samasta syystä prostituoidut eivät myöskään ole halukkaita todistamaan hyväksikäyttäjiään vastaan oikeudessa. Suomessakin on tapauksia, joissa käännytettyihin prostituoituihin ei ole enää saatu yhteyttä kotiin palauttamisen jälkeen.

Oikeusministeriön asettama työryhmä on esittänyt ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten lisäämistä rikoslain vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevaan lukuun 25. Tällä lakiuudistuksella Suomi täyttää Palermon sopimuksen ja sen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan, EU:n neuvoston ihmiskaupan torjumista koskevan puitepäätöksen sekä muun muassa lasten oikeuksien yleissopimuksen lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen pöytäkirja luomat kansainväliset velvoitteet.

Ihmiskaupan kriminalisoimisen lisäksi Suomen on taattava lainsäädännöllään ihmiskaupan uhreille riittävä suoja. Suomessa tulisi pohtia ainakin tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä ihmiskaupan uhreille, suojeluohjelmien perustamista sekä uhreille että todistajille ja uhrien aseman parantamista rikosoikeudenkäyntimenettelyssä. Myös tapoja auttaa uhreja fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti tulisi kehittää. Lisäksi naiskauppaa tulisi ehkäistä panostamalla tiedotukseen ja pyrkimällä vähentämään seksipalvelujen kysyntää lainsäädännöllä.

Yläpalkin valokuvat ovat elokuvasta Lilja 4-ever,©2002 Memfis Film.