Naiskauppa - ajankohtainen ihmisoikeuskysymys

Lakiin perustuva orjuus ja orjakauppa on lakkautettu kaikkialla maailmassa. Kuitenkin pelkästään vuonna 2001 eri arvioiden mukaan 700 000-4 000 000 miljoonaa naista, miestä tai lasta joutui myydyksi, ostetuksi tai pidetyksi orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. Orjakaupan nykymuodosta, ihmiskaupasta, on tullut maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa myös Eurooppaa.

Naiskauppa, eli ihmiskauppa prostituution ja pornoteollisuuden tarpeisiin, on ihmiskaupan tyypillisin muoto. Niin Euroopassa kuin muuallakin se on tällä hetkellä nopeimmin kasvava rikollisuuden muoto huumekaupan ohella. Naiskauppa ja paritus ovat rikollisorganisaatioille houkuttelevaa liiketoimintaa, sillä voitot ovat mietojen huumeiden tukkukaupan tasolla, mutta kiinni jäämisen riski on alhaisempi ja rangaistukset huomattavasti lievempiä.

YK arvioi ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen tuoton olevan vähintään 5-7 miljardia dollaria vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan pelkän naiskaupan vuosituotto on jopa 7-12 miljardia dollaria. Esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueelta päätyy vuosittain pelkästään Yhdysvaltojen seksiteollisuuden palvelukseen noin 225 000 naista ja lasta.

Mitä naiskauppa on?

Naiskauppa on toisaalta osa laitonta siirtolaisuutta ja toisaalta osa kaupallista seksipalvelujen tarjontaa. Köyhyys, epätoivo, sodat, kriisit ja tietämättömyys ruokkivat ihmiskauppaa ja laitonta siirtolaisuutta. Taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset syyt ovat lähdön pääasiallisia motiiveja. Toive paremmasta elintasosta saa ihmiset uskomaan lupauksiin, jotka myöhemmin paljastuvat valheiksi. Naiskaupan taustalla vaikuttaa myös naisten syrjintä työmarkkinoilla, koulutuksen puute ja köyhyyden naisistuminen sekä naisten heikompi oikeudellinen ja yhteiskunnallinen asema.

Ihmiskauppa on ennen kaikkea hyväksikäyttöä ja yksilön itsemääräämisoikeuteen kohdistuva rikos. Uhrien värväämiseen käytetään monenlaisia keinoja, mutta niihin kaikkiin sisältyy jonkinlainen pakko tai petos. Naiskaupan uhreille voidaan antaa katteettomia lupauksia työn luonteesta, palkkatasosta ja olosuhteista. Usein nekin uhrit, jotka tietävät mihin työhön he ovat menossa, eivät tiedä minkälaisiin työolosuhteisiin heidät pakotetaan. He saattavat joutua tekemään työtä palkatta vastineeksi rahasummasta, jonka he ovat velkaa matkan järjestäneelle ihmiskauppiaalle. Velkavankeus on nykyään tavallisin orjuuden muoto maailmassa.

Ihmiskauppaa tapahtuu sekä valtioiden sisällä, eri alueiden välillä, että yli rajojen. Ihmiskaupassa samoin kuin siirtolaisuudessakin reitit sekä lähtö-, kohde- ja kauttakulkualueet vaihtelevat nopeasti poliittisten muutosten ja taloudellisten suhdanteiden mukaan. Perinteisesti reitit ovat kulkeneet etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, mutta myös Euroopan sisäinen ihmiskauppa on lisääntynyt viime aikoina. Syynä tähän kehitykseen on muun muassa Neuvostoliiton hajoaminen ja Itä-Euroopan valtioiden yhteiskuntien murros sekä konfliktit Kaakkois-Euroopassa. Lisäksi Euroopan unionin viime vuosina harjoittama kontrollipainotteinen maahanmuuttopolitiikka on luonut kysyntää ammattimaisille ihmissalakuljettajille ja -kauppiaille.

Naiskaupan vastaiset kansainväliset toimet

Ihmiskaupan uhreja kohdellaan usein laittomina siirtolaisina ja rikollisina. Heidät tulisi kuitenkin nähdä rikoksen uhreina, joita tulee suojella ja auttaa. Tämän turvaamiseksi Palermossa allekirjoitettiin vuonna 2000 YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus (nk. Palermon sopimus) sekä siihen liittyvä lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta. Suomi allekirjoitti Palermon sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan joulukuussa 2000, mutta ei ole vielä (joulukuuhun 2003 mennessä) ratifioinut sitä. Samoja päämääriä ajaa muun muassa Euroopan unionin neuvoston heinäkuussa 2002 hyväksymä ihmiskaupan torjuntaa koskeva puitepäätös. Puitepäätös astui voimaan elokuussa 2002.

Palermon sopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja sisältää ihmiskaupan määritelmän ja velvoittaa valtiota kriminalisoimaan ihmiskaupan. Sen tavoitteina on ehkäistä ihmiskauppaa ja taistella sitä vastaan kiinnittäen erityistä huomiota naisiin ja lapsiin. Lisäksi se pyrkii suojelemaan ja auttamaan ihmiskaupan uhreja ihmisoikeuksia kunnioittaen sekä edistämään valtioiden välistä yhteistyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ihmiskauppaa koskevalla lisäpöytäkirjalla pyritään siis luomaan yhteinen maailmanlaajuinen kieli ja säännöstö ihmiskaupan ja erityisesti nais- ja lapsikaupan määrittelemiseksi ja torjumiseksi. Pöytäkirjalla tavoitellaan toimenpiteitä, joihin kansalliset lait eivät yksin yllä ja vauhditetaan kansallisten lakien säätämistä sekä alueellisen lainsäädännön harmonisointia nais- ja lapsikaupan torjumiseksi. Joulukuussa 2000 Palermon sopimuksen allekirjoitti 120 ja lisäpöytäkirjan 80 YK:n jäsenvaltiota. Sopimus ei ole vielä joulukuussa 2003 astunut voimaan.

YK:n yleissopimukseen liittyvä ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä, torjumista ja rankaisemista koskeva lisäpöytäkirja on jatkoa vuoden 1949 ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevalle yleissopimukselle, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevalle yleissopimukselle sekä lapsen oikeuksia koskevalle yleissopimukselle ja sen valinnaiselle lisäpöytäkirjalle lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Vaikka monet edeltävät sopimukset antavatkin suojaa ihmiskaupan uhreille, Palermon sopimuksen ihmiskauppaa koskevalla lisäpöytäkirjalla on keskeinen merkitys ihmiskaupan torjunnassa. Jos ihmiskauppaa ei ole selkeästi määritelty rikokseksi, tapausten tunnistaminen, selvittäminen, ihmiskaupan torjuntatyö ja kansainvälinen yhteistyö on vaikeaa.

Koska naiskauppa on moniulotteinen yhteiskunnallinen ongelma, on selvää, että kestävä ja kauaskantoinen ihmiskaupan torjunta ei onnistu pelkkien rangaistussäännösten avulla. Sen tueksi tarvitaan laajamittaista yhteistyötä niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Myös viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö on tärkeää.

Naiskauppa ja Suomi

Yläpalkin valokuvat ovat elokuvasta Lilja 4-ever,©2002 Memfis Film.