YK:n pakolaissopimuksessa on määritelty pakolainen. Siinä ei kuitenkaan ole varsinaisia määräyksiä turvapaikkamenettelystä. Menettelyt vaihtelevatkin eri maissa. Suomessa turvapaikkamenettely perustuu ulkomaalaislakiin, jota on viimeksi muutettu 1.3.2002.

Euroopan unionissa on tarkoitus luoda yhtenäinen turvapaikkamenettely unionin alueelle, mutta toistaiseksi jäsenvaltioissa on käytössä hyvinkin erilaiset turvapaikkamenettelyt.

Suomessa turvapaikkahakemus jätetään poliisille tai rajaviranomaisille. Sitten hakija majoitetaan turvapaikanhakijoille tarkoitettuun vastaanottokeskukseen, joita on eri puolilla Suomea.

Jos hakijan henkilöllisyys tai matkareitti Suomeen ovat epäselviä, hänet saatetaan ottaa säilöön. Pakolaisuuteen kuitenkin usein kuuluu se, ettei pakotilanteessa voi saadakaan mukaansa henkilöllisyyspapereita. Useinhan pako tapahtuukin salakuljettajan avulla ja väärän passin turvin tai kokonaan ilman passia.

Heinäkuussa 2002 avattiin ns. suljettu vastaanottokeskus entisen lääninvankilan tiloihin Helsingin Katajanokalle. Tämä on parannus entiseen, jolloin säilöönotettuja pidettiin poliisiputkassa yhdessä rikoksentekijöiden kanssa. Entinen vankila ei ole kuitenkaan oikea paikka suljetuksi vastaanottokeskukseksi, vaan voi aiheuttaa lisätraumoja vaikeista oloista lähteneille turvapaikanhakijoille. Katajanokka onkin tarkoitettu tilapäiseksi ratkaisuksi.

Säilöönotto voi kestää joistakin päivistä jopa kuukausiin ja sen jatkamisesta päätetään käräjäoikeudessa kahden viikon välein. Säilöönottoaikana poliisi selvittää henkilöllisyyttä ja matkareittiä muun muassa lähettämällä sormenjälkivertailupyyntöjä muihin EU-maihin. EU maat ovat Dublinin sopimuksessa sopineet siitä, mikä maa on velvollinen tutkimaan turvapaikkahakemuksen, jos hakija on ollut useassa EU-maassa. Jos selviää, että hakija on ollut vaikkapa Ruotsissa ennen Suomeen tuloaan, hänet yleensä lähetetään Ruotsiin turvapaikanhakuprosessiin.

Myös kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voidaan ottaa säilöön maastapoistamisen yhteydessä.

Turvapaikanhakija kutsutaan turvapaikkapuhutteluun poliisin luo tai Ulkomaalaisvirastoon joitakin päiviä tai joskus peräti useita kuukausia turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen. Tavoitteena on, että vuoteen 2004 mennessä turvapaikkapuhuttelut ovat siirtyneet kokonaan Ulkomaalaisvirastolle.

Ulkomaalaisvirasto tekee päätöksen turvapaikka-asiassa turvapaikkapuhuttelupöytäkirjan perusteella. Siksi onkin tärkeää, että turvapaikanhakijan kertomus tulee oikein ja täydellisesti kirjatuksi puhuttelupöytäkirjaan.

Puhuttelun jälkeen Ulkomaalaisvirasto tekee asiassa päätöksen.

Jos päätös on myönteinen, hakija saa yleensä joko pakolaisstatuksen tai oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi. Tämän jälkeen hänelle etsitään kuntapaikka ja kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan alkaa.

Kielteinen päätös voidaan tehdä joko nopeutetussa tai normaalissa menettelyssä. Päätöksen laatu vaikuttaa mm. siihen, miten henkilön maastapoistaminen voi tapahtua.

Normaalissa käsittelyssä Ulkomaalaisviraston kielteisestä päätöksestä saa valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeudessa asiaa voidaan käsitellä myös suullisesti. Turvapaikanhakija saa oleskella Suomessa sinä aikana, kun valitusta käsitellään.

Jos hallinto-oikeus muuttaa Ulkomaalaisviraston päätöksen, se voi katsoa hakijan olevan joko pakolainen tai suojelun tarpeessa oleva. Käännytys voidaan kumota myös muista syistä.

Jos Helsingin hallinto-oikeus ei muuta Ulkomaalaisviraston tekemää päätöstä, saa päätöksestä edelleen valittaa vain, mikäli siihen saa korkeimmalta hallinto-oikeudelta valitusluvan. Käännytys voidaan kuitenkin panna täytäntöön hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, mikäli korkein hallinto-oikeus ei päätä täytäntöönpanon keskeytyksestä.

Jos valituslupa myönnetään ja asia tutkitaan vielä KHO:ssakin, päätös voi olla kielteinen tai myönteinen. Käytännössä valituslupa myönnetään harvoin ja yleensä Helsingin hallinto-oikeuden päätös jääkin lopulliseksi.

Perustuu tekstiin Pakolaisneuvonta ry: Turvapaikkamenettely.