Pakolainen on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua oman kotimaansa ulkopuolella. 

Hän on joutunut jättämään kotinsa ja kotimaansa siksi, että hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi. Pakolaista vainotaan hänen rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa, yhteiskuntaryhmänsä tai poliittisen mielipiteensä perusteella.

Pakolainen on siis henkilö, jolle on myönnetty turvapaikka Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen perusteella tai hän on saanut oleskeluluvan humanitaaristen syiden takia.

Kansalliset viranomaiset päättävät pakolaisstatuksesta henkilön turvapaikkahakemuksen ja yksilöllisen haastattelun pohjalta. Suurissa pakotilanteissa valtiot voivat pyytää YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n avukseen, jolloin järjestö yleensä myöntää turvaa tarvitseville prima facie -statuksen, eli suojelun tarve päätetään ryhmäkohtaisesti, ei yksilöllisesti. 

Pakolaisoikeudessa suojelun tarvetta arvioidaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten hengessä ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien kuten hengen, vapauden sekä ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden loukkaaminen tulkitaan aina vainoksi.

Olennaista on myös, että pakolainen ei saa suojelua omassa kotimaassaan, vaan joutuu pakenemaan maansa rajojen ulkopuolelle.

Vuoden 2003 alussa maailmassa arvioitiin olevan noin 11,5 miljoona pakolaista, valtaosa heistä Aasiassa ja Afrikassa. Suuri osa pakolaisuudesta onkin liikettä köyhien maiden välillä; vain pieni osa pakenemaan joutuvista saapuu vauraisiin länsimaihin. Kun pakolaisten määrä suhteutetaan maan asukasmäärään, eniten pakolaisia ovat ottaneet vastaan Armenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Serbia-Montenegro, Djibouti ja Sambia. Lukumääräisesti eniten pakolaisia on Pakistanissa ja Iranissa.