Nepalilaiset Sostika ja Muuna kävivät yhdessä Unicefin aamukoulua. Nyt vain toinen heistä saa jatkaa koulunkäyntiä. köyhissä maissa tyttöjen 0ikeus käydä koulua jää usein toteutumatta.

Nepal on hyvin köyhä maa, jossa ei arvosteta tyttöjen koulutusta. Köyhissä perheissä lasten, erityisesti tyttöjen, täytyy osallistua perheen elättämiseen. Siksi koulunkäyntiin ei jää aikaa. Pienestä pitäen tytöt joutuvat hoitamaan pikkusisariaan, valmistamaan ruuan, siivoamaan, sekä tekemään raskaita peltotöitä. 

Kansainvälisen Unicefin aamukoulut on suunniteltu niille työtä tekville lapsille, jotka eivät pääse tavalliseen kouluun. Unicefin aamukoulussa oppilaat ehtivät oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ennen kuin päivän työt alkavat. Opetusta annetaan kaksi tuntia päivässä kello seitsemästä yhdeksään, yhdeksän kuukauden ajan. 

9-vuotias Sostika on iloinen. Hän saa jatkaa aamukoulusta oikeaan kouluun! Sostika on etu-oikeutettu, sillä Nepalissa pojat ovat koulunkäynnissä etusijalla. AJatellaan, ettei tyttöjä kannata kouluttaa, koska heidät naitetaan nuorina ja he muuttavat miehensä mukana pois. Miksi kastella naapurin puutarhaa, sanovat nepalilaiset. Onneksi Sostika saa mahdollisuuden käydä koulua. Nyt hän osaa jo lukea ja kirjoitaa ja tietää, että esimerkiksi kädet pitää pestä ennen ruokailua. Koulun käytyään Sostika on yksi niistä harvoista nepalilaisnaisista, jotka osaavat lukea ja laskea. 

Sostikan ystävä Muuna kävi aamukoulua puoli vuotta. Nyt hän on surullinen, joska vanhemmat eivät päästä häntä enää oikeaan kouluun yhdessä Sostikan kanssa. Isä ja äiti tarvitsevat Muunaa kokopäiväisenä apuna taloustöissä ja riisipellolla, sillä Muunan veljet ovat aloittaneet koulunkäynnin, eivätkä enää ehdi auttamaan. Muuan kertoo rohkeasti omasta elämästään: "Olen pettynyt vanhempiini. He pilaavat elämäni estämällä koulunkäynnin jatkamisen. Minun lapsillani on oltava paremmat mahdollisuudet. Jos minä saan tytön, teen kaikkeni että hän saa käydä koulua."

Perustuu tekstiin Unicef: Oikeuden aika.