Kansainvälisen työjärjestön ILO:n toiminnan myötä työviikon pituuden rajoitukset on tunnustettu kansainvälisesti. Miljoonien ihmisten kohtalona on silti työskennellä ilman riittävää ihmisoikeuksien suojelua.

Levon ja vapaa-ajan asema ihmisoikeuksina on toisinaan kyseenalaistettu, mutta asiaa koskevassa Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklassa sekä TSS-sopimuksen 7. artiklassa ilmaistaan selvästi, että lepo ja vapaa-aika kuuluvat kansainvälisesti tunnustettuihin ihmisoikeuksiin.

Erityisen tärkeää oikeus lepoon ja vapaa-aikaan on lapsille, joiden pääasiallisena tehtävänä tulisi olla koulunkäynti. Kaikkialla maailmassa oikeus ei kuitenkaan toteudu, sillä perheiden toimeentulo saattaa riippua lasten tekemästä työstä.

Hafizin tarina, Palestiina vuonna 2003 

Hafiz on 11-vuotias palestiinalaispoika. Hän asuu levottomalla ja sotaisalla Gazan alueella Zatoun-nimisessä kaupungissa. Hänellä on seitsemän sisarusta. Hafizin isä kuoli mellakassa puoli vuotta sitten. Siitä lähtien perheen elättäminen on ollut Hafizin vastuulla. 

Joka päivä aamusta myöhäiseen iltaan Hafiz pesee autojen ikkunoista keskikaupungin suurimmassa tienristeyksessä. Palkka raskaasta työstä paahtavassa auringonpaisteessa ei ole järin suuri, mutta se on välttämätön perheen toimeentulon kannalta. 

Vaikka elämä on raskasta ja väsyttävää, Hafiz saa onneksi käydä myös koulua. Joskus hän tosin joutuu jäämään kotiin, koska on niin väsynyt edellisen päivän työstä etteivät silmät pysy auki oppitunneilla. 

Pian koittaa kesä ja koulut sulkeutuvat kahdeksi kuukaudeksi. Hafiz ei odota koulun loppumista erityisen innokkaasti, sillä kesä ei merkitse hänelle rentouttavaa lomaa ja hauskoja leikkejä, vaan pitkiä ja kuumia työpäiviä tienristeyksessä. 

Perustuu teksteihin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia
Unicef: Oikeuden aika.