Siirtotyöläisten heikompi sosiaaliturva on syrjintää

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa syrjinnän kielto on sikäli epäitsenäinen, että sen loukkauksen toteamiseksi vaaditaan, että syrjintä on tapahtunut jonkin sopimuksessa muutoin turvatun oikeuden alueella. 

Silti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinta on lähentynyt laaja-alaista syrjinnän kieltoa. Eräät sosiaaliturvaan liittyvät erottelut on katsottu syrjiviksi, kun ne ovat liittyneet joko omaisuuteen tai oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Tapaus Cevat Gaygusuz vs. Itävalta

Turkin kansalainen Cevat Gaygusuz eli vuodesta 1973 niin sanottuna siirtotyöläisenä Itävallassa. Vuodesta 1984 lähtien hän oli työttömänä ja nautti maaliskuuhun 1987 saakka ansioihin perustuvaa työttömyysturvaa, jonka rahoittamiseen hän oli osallistunut maksamalla työssä ollessaan työttömyysvakuutusmaksua. 

Kun työttömyysturvan säädetty enimmäiskesto täyttyi, Gaygusuz haki toimeentulotukea. Hänelle kerrottiin, että oikeus toimeentulotukeen määräytyi aiemman työhistorian ja työttömyysvakuutusmaksun maksamisen perusteella, mutta lisäksi hakijan tuli olla Itävallan kansalainen. Gaygusuz jäi siis ilman toimeentulotukea. Hän poistui taloudellisten olosuhteiden pakottamana maasta, mutta valitti kuitenkin Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle.

Monien vaiheiden jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti, että Itävallan toimeentulotukietuudella oli kyllin kiinteä yhteys henkilön omaisuuden suojaan, jotta väite syrjinnästä voitiin tutkia Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Kun Gaygusuzilta oli evätty toimeentulotuki yksinomaan hänen kansalaisuutensa vuoksi, eikä Itävalta ollut esittänyt hyväksyttävää perustelua kansalaisuuteen perustuvalle erottelulle, kyseessä oli kielletty syrjintä. Itävalta tuomittiin maksamaan Gaygusuzille vahingonkorvausta.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.