VUONNA 1948 HYVÄKSYTYN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN MUKAAN IHMISOIKEUDET OVAT UNIVERSAALEJA ELI YLEISMAAILMALLISIA. ON KUITENKIN KESKUSTELTU SIITÄ, OVATKO IHMISOIKEUDET TODELLA YLEISMAAILMALLISIA VAI OVATKO NE SIDOTTUJA ESIMERKIKSI AIKAAN, PAIKKAAN TAI KULTTUURIIN.

Joukko valtioita on yrittänyt määritellä yleismaailmalliset ihmisoikeudet länsimaiseksi traditioksi, joka sopii vain länsimaiseen kulttuuriin ja joka ei näin ollen koske kaikkia valtioita. Nämä valtiot ovat halunneet määritellä ihmisoikeudet uudelleen, mutta ne eivät ole onnistuneet tavoitteissaan.

Ihmisoikeuksien uudelleen määrittelemistä vaatineet valtiot ovat korostaneet erityisesti sitä, että kaikilla valtioilla on omintakeinen historiallinen, sosiaalinen ja kulttuurinen tausta. Siten niitä ei voi kohdella samojen standardien mukaan. Ihmisoikeuksien uudelleen määrityksen takana on ollut kolmansia maita, kuten Kiina, Kolumbia, Kuuba, Iran, Irak, Libya, Malesia, Meksiko, Burma, Pakistan, Singapore, Syyria ja Vietnam.

Ihmisoikeuksien länsimaisina piirteinä pidetään etenkin yksilökeskeisyyttä sekä oikeusajattelun korostumista. Monissa muissa kulttuureissa yhteisöä pidetään tärkeämpänä kuin sen yksittäistä jäsentä, ja oikeuksien vastapainona yksilöllä on myös velvollisuuksia. Kumpi painaa enemmän, yksilön vai yhteisön etu? Entä oikeus vai velvollisuus?