UNIVERSALISMIN KANNATTAJIEN MUKAAN KAIKKIIN YHTEISÖIHIN PITÄÄ SOVELTAA SAMOJA EETTISIÄ NORMEJA. KULTTUURIRELATIVISMIN MUKAAN UNIVERSAALISTA MORAALIA EI OLE OLEMASSA.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden tausta on luonnonlain teoriassa sekä moraalifilosofiassa, joihin liittyy perinteinen länsimainen usko yksilön kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien ensisijaisuuteen. Universalismin kannattajien mukaan kaikkiin yhteisöihin pitää soveltaa samoja eettisiä normeja. Vaikka ihmisoikeuksien juuret ovatkin länsimaisissa kirjoituksissa, se ei universalismin kannattajien mukaan ole perusteltu syy väittää, että ihmisoikeudet edustavat länsimaisia arvoja ja sopivat vain länsimaihin. Klassisen liberalismin kirjoittajat eivät kirjoittaneet yhteiskuntansa olemassa olevista arvoista, vaan he pikemminkin hyökkäsivät niitä vastaan. He ehdottivat periaatteita, jotka heidän mukaansa pitäisi hyväksyä yleismaailmallisesti. Periaatteiden hyväksynnän tulisi riippua niiden paikkansa pitävyydestä tai pitämättömyydestä, ei siitä, tulevatko ne alun perin lännestä vai jostain muualta.

Kulttuurirelativismi esittää, että moraalin säännöt vaihtelevat paikasta toiseen. Se väittää, että moraalikäsitysten vaihtelevuus riippuu kulttuurisista tekijöistä. Koska moraali on peräisin kulttuurista ja kietoutunut siihen, kulttuuri myös sitoo moraalia. Kulttuurirelativismin mukaan universaalista moraalia ei ole olemassa. Joidenkin kulttuurirelativistien mukaan yksilön oikeudet ovat epäoleellisia kulttuureissa, jotka perustuvat muihin kuin länsimaisiin arvoihin. Kulttuurirelativismi kieltää yksilöiltä näiden moraalisen oikeuden vertailla oikean ja väärän universaaleja standardeja ja vedota niihin. Se ei myöskään jätä tilaa kritiikille. Kulttuurirelativismin mukaan moraaliarvojen tulee olla aitoja, eivätkä ne saa tulla kulttuurin ulkopuolelta.

Sekä kulttuurirelativismissa että universalismissa voidaan havaita vivahde-eroja. Radikaalien kulttuurirelativistien mukaan kulttuuri on moraalin ja normien ainoa sitova lähde. Radikaaleille universalisteille puolestaan kulttuuri on moraalin ja normien kannalta merkityksetön, koska ne ovat universaalisesti sitovia. Vahvan kulttuurirelativismin mukaan kulttuuri on pääasiallisesti moraalin ja normien lähde; heikon kulttuurirelativismin mukaan kulttuuri voi olla moraalin ja normien sitova lähde. Joka tapauksessa vahvakin kulttuurirelativismi on hankalan tilanteen edessä, kun kulttuurit kohtaavat tai käyvät läpi suuria muutoksia.