Turvallisuuspolitiikka

Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on parantunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Esimerkiksi puolustusvoimien entinen komentaja Gustaf Hägglund totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 8.9.2002, miten "on täysin mahdoton ajatus, että Suomeen voisi kohdistua mikään erillinen sotilaallinen uhka". Muutos ei vain näy käytännön puolustuspolitiikassa, päinvastoin. Vuoden 1990-2003 välillä Suomen puolustusmenot ovat kasvaneet 43 prosenttia. Kylmän sodan voitonhuumassa aloitettiin myös naisten asepalvelus ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen tukeminen.

Turvallisuustilanteen parantuminen perustuu paljolti Euroopan yhdentymiseen. Euroopan unionin tavoitteena on tiivistää kansojen kanssakäymistä ja tällä tavoin estää eurooppalaisten sotien syttyminen. Sadankomitean lähtökohtana on, että EU:sta ei pidä rakentaa sotilaallista voimaa vaan EU:n vahvuus on yhteistyössä. Paljon puhutun kriisinhallinnan täytyy perustua ensisijaisesti siviilikriisinhallintaan ja erityisesti kriisien ennaltaehkäisyyn.

Nato, kiitos ei

Suomen Natoon liittymistä haluavat ovat perustelleet Suomen Nato-jäsenyyttä mm. Suomen turvallisuustarpeilla ja pääsyllä päättämään kansainväliseen turvallisuuteen keskeisesti liittyvistä kysymyksistä. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, eikä Nato ei voi tarjota turvaa olematonta uhkaa vastaan.

Nato ei ole demokraattinen yhteisö, jossa päätökset tehdään yhdessä konsensuksella tai enemmistöpäätöksellä. Isännän ääntä Natossa käyttää Yhdysvallat. Päätökset tehdään Washingtonissa, ei Naton päämajassa Brysselissä. Nato ei myöskään ole homogeeninen arvoyhteisö vaan sisäisesti jakautunut erilaisia turvallisuus- ja toimintapolitiikkoja ajavien kokoelma.

Naton jäsenillä ei ole laajempia toimintamahdollisuuksia kansainvälisessä yhteisössä kuin sitoutumattomilla mailla, pikemmin päinvastoin. Liittoumattomuus tarjoaa suuremman toimintavapauden mm. suhteessa kansainvälisiin kriiseihin ja niiden ratkaisemiseen.

Vapaaehtoinen asevelvollisuus

Suomi on sitkeästi pitänyt kiinni asevelvollisuudesta: yli 80% miesikäluokasta suorittaa vuosittain asepalveluksen. Tämä on korkein luku Euroopassa ja yksi korkeimmista luvuista maailmassa. Muualla Euroopassa käytetään palkka-armeijoita tai valikoivaa asevelvollisuutta. Esimerkiksi Ruotsissa 50% miesikäluokasta suorittaa asepalveluksen, Saksassa vastaava luku on 30%. Venäjällä vain joka viides mies käy armeijan.

Vaikka Suomen armeija tunnustaakin reservin olevan liian suuri moderniin sodankäyntiin, sitä ei haluta pienentää. Pohjalla on käsitys henkisestä maanpuolustuksesta: asepalveluksen opit muokkaavat suuren yleisön käsityksiä sotalaitokselle myönteisiksi. Henkistä maanpuolustusta tuetaan mm. maanpuolustuskurssien ja -järjestöjen avulla.

Kokonaan vapaaehtoinen asepalvelu voisi toimia erityisen hyvin Suomessa maanpuolustuksen korkean arvostuksen vuoksi.
Aseellisen puolustuksen sijaan puolustusvoimien resursseja pitäisi suunnata enemmän konfliktien ennaltaehkäisyyn globaalilla tasolla - se lisäisi myös osaltaan maamme kansainvälistä arvostusta, joka on turvallisuuden paras tae.

Turvallisuuspoliittinen työryhmä

Sadankomitean turvallisuuspolitiikkaa linjaa yhteinen työryhmä Suomen Rauhanliiton kanssa. Sadankomitea järjestää turvallisuuspolitiikkaan liittyviä keskustelutilaisuuksia, rauhantapahtumia ja mielenosoituksia. Turvallisuuspolitiikasta keskusteleminen kuuluu kaikille, myös Suomessa.