PreviousTopIndexNext

värinään, jonka joskus, nuoruudessani, olin aistinut myös kotikaupungissani, koulutunneilla ja luennoilla. Silloin en ollut koskaan varma, oliko se oma sydämeni vai vapisiko pöytä, johon nojasin, vai koko kaupunki ympärilläni. Se oli eräänlaista äänetöntä laulua, jota ei kuullut korvilla vaan kaikilla elimillä. Silloin katsoin salavihkaa ympärilleni etsien luokkatoverieni kasvoilta oman aistimukseni kaikua, mutta näin vain hajamielisiä silmiä ja väsyneitä huulia. En uskaltanut kysyä, eikä kukaan koskaan maininnut samasta kokemuksesta.

Mutta nyt näin myös Mikaelin valvovan. Hän oli kohonnut kyynärpäänsä varaan ja kuunteli.
    
Kun värähtely loppui, Mikael puristi kättäni, mutta emme puhuneet mitään. Ymmärsin, että nyt se ei ainakaan ollut sydämeni. Maa itse vapisi ja värjyi, maa joka kantoi ja ruokki ihmisiä ja eläimiä vain sulattaakseen ne lopulta omaksi ravinnokseen. Maa täällä lauloi kuin satakielilattia, mutta lähestyviä askeleita ei samurai voisi pysäyttää. Ne tulisivat milloin tulisivat, ja kerran niiden paisuva kumina kuurouttaisi korvamme.
    
Aamupäivällä Hiroko ja minä palasimme samaan antikvariaattiin. Arvelin löytäväni sieltä vielä jotain kiinnostavaa tuliaisiksi, vaikka tuskin enää mitään niin täydellistä kuin vihreäksi patinoitunut prossibuddha.
    
Kauppias tervehti meitä kuin tuttuja heti kun astumme sisään. Hiroko vaihtoi pari sanaa hänen kanssaan.

Kauppias hymyili, nyökkäsi ja poistui takahuoneeseen.

- Mitä sinä sanoit? minä kysyin.

- Minä kysyin, esiintyykö täällä tänään samanlainen buddha kuin eilen, Hiroko vastasi ja hänkin hymyili.
    
Kauppias palasi luoksemme kummassakin kädessään nukkuva buddha. Huudahdin ilosta. Muissa suhteissa veistokset olivat melkein identtiset edellisen päivän buddhan kanssa, paitsi että minusta näiden kasvojen piirteet olivat hiukan karummat, ilmeet hiukan totisemmat
    
- He saapuivat kauppiaalle tänä aamuna juuri, Hiroko selitti. – Minä tunnen ihmetyksen, että meidän edessämme on ilmestynyt kolme nukkuvaa buddhaa. Buddha palkitsi sinut kun hänet annettiin pois. Nyt sinä voit antaa sisarelle yhden ja yhden syntymäpäivälahjaksi Mikaelille.
    
Niin juuri teinkin. Mutta epäilin silloin ja epäilen yhä, että buddhat ilmestyivät pikemminkin Hirokon toivomuksesta.
    
Marraskuun lopulla, kun olimme jo kotona, Hiroko kirjoitti:


Created with Stone Design's Create® at 2005-08-10 15:49:18 +0300