 | |
|
|
ja valveen rajalla nojaten päätään pitkulaiseen tyynyyn. Oikea käsi oli pään alla tyynyä vasten, vasen lepäsi suorana lonkan päällä. Hänellä oli tuttu kampauksensa: nuttura keskellä päälakea ja nuo pienet kiharat jotka muistuttavat ulapan aaltoja, spiraaleita, linnunpesiä. Pulleat luomet olivat hiukan raollaan. Kenties hän seurasi tapahtumia ympärillään, näki ja kuuli unensa läpi. Hänen viittansa laskokset paljastivat kaikki varpaat.
Halusin ostaa lepäävän buddhan ja antaa sen Mikaelille, jolla oli kahden päivän kuluttua syntymäpäivä, tai sisarelleni, joka kerää buddhapatsaita.
- Kysy, mitä se maksaa, sanoin Hirokolle.
Buddhan hinta oli kaksikymmentätuhatta jeniä.
- Se on halpahintainen, sanoi Hiroko.
Kauppias kääri pienen mutta raskaan buddhan ohueen silkkipaperiin, ja työnsin hänet laukkuuni. Olin väsynyt temppeliretkistä, silmäni olivat väsyneet Hirokon ennustamasta ilosta ja näkemisen ylenpalttisuudesta, kun tapasimme jälleen Mikaelin. Hän oli pitänyt yliopistolla luentonsa valuuttatransaktioverosta.
Hirokon suosituksesta illastimme ravintolassa, jossa tarjoiltiin vain tattarinuudeleita. Ilma siellä oli raskas ja tunkkainen, mutta ravintolan takapihalla kasvoi kukkiva rosmariinipensas. Sen henki leyhähti sisään ja yhtyi tattarin kuumaan lemuun aina kun ovi takapihalle avattiin.
Saimme nukkua kaksi Kioton-yötämme taidemaalarin työhuoneella, jonne kuljimme kanavan vartta seuraavaa Filosofien kujaa suurten puiden pimeydessä. En muista enää, mitä puita ne olivat, vielä niinkin myöhään syksyllä niissä oli lehtiä.
Kun näytin buddhan emännällemme, hänen kasvonsa kirkastuivat. Hän käänteli patsasta ja siveli sen viitan pronssilaskoksia. - Japanissa buddhat istuvat tai seisovat, eivät koskaan makaa. Sen täytyy olla thaimaalainen, hän sanoi.
- Kuinka vanha se on, mitä luulet?
- 1800-luvun alusta, uskoisin, hän vastasi irrottamatta veistoksesta silmiään. - Tuollaisen minäkin mielelläni ottaisin.
Kun riisuuduin, ymmärsin jo, että en voinut viedä buddhaa tuliaisena kotiin vaan hänet oli jätettävä tähän taloon jatkamaan lepoaan.
Yöllä havahduin tuntemukseen, joka ei ollut entuudestaan aivan outo: |
|
