Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry


Viinimatkat Unkariin 26. - 29.9. ja 3. - 6.10.2013

Torstai 26.9.2013, ykkösryhmä
Kirjurina Leena ja Nalle Chydenius

Unkari - Juliska, oi Juliska ja BudaBudapest...
 
Yksi Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistyksen suosittuja toimintamuotoja on syksyn traditionaalinen viini- ja kulttuuriretki, joka tällä kertaa suuntautui Unkariin. Tämä on jo 19. vuosi, kun näitä matkoja toteutetaan. Tämän syksyn ensimmäinen ryhmä kokoontui Orvokki Willbergin johdolla lentoasemalle 26. syyskuuta 2013 kello 8 aikoihin. Moni varmasti kiitteli mielessään, aikaisempiin matkoihin verrattuna, selkeästi myöhäisempää lähtöajankohtaa. Tuttua porukkaa enimmäkseen, mutta ilahduttavaa oli todeta, että uusiakin retkeläisiä oli mukana.
Lento sujui nopeasti ja runsaan parin tunnin päästä laskeuduimme Budapestin Franz Liszt-kentälle. Paikallinen oppaamme Beata oli meitä vastassa ja ohjaili bussille. Bussin lähtöä jouduimme odottelemaan, koska taas oli yksi matkalaukku hukassa ja katoamisilmoitus oli tehtävä.
Budapestiin päästyämme teimme alkuun kaupunkikierroksen. Beata puhui hyvää suomea, jota hän oli opiskellut Tampereella. Hän olikin kova puhumaan ja huomasimme heti alussa, että tulemme saamaan aimo paketin historiatietoa Itävalta-Unkarin suuruuden ajoista nykypäivään. Tutustuimme Sankareiden aukioon - Hösök tere - ja sen taustoihin. Aukion laidoilla on mm. taidehalli ja taidemuseo ja itse aukiolla neljä ratsastajapatsasta, jotka kuvaavat Unkarin perustajia.
Seuraavaksi ajelimme kansallispuistossa ihaillen sen näkymiä: istutuksia ja suurempia ja pienempiä vesialueita. Puistossa on myös musiikkitalo - PeCsa. Ruotsin Olof Palme taisi olla arvostettu henkilö Unkarissa, koska hänen nimeään kantava katu kulkee läpi puiston.
Aamupäivämme päättyi lounaaseen Kultahirvi - Aranyszarvas -nimisessä ravintolassa. Ruokalistalla oli sienikeittoa, 'melkein gulassia' sekä linnunmaitoa. Unkarilaiset nimet ovat tosi vaikeita, joten jätän ne tässä mainitsematta.
Lounaan jälkeen jatkoimme kierrosta ja vierailimme alkuun 1790 perustetussa Zwackin perheen vanhimmassa viinatehtaassa, jonka tunnetuin tuote on yrttipohjainen Unicum. Yrityksen historia oli varsin monivaiheinen: sotavuosina yritys otettiin valtion haltuun ja juutalaistaustainen perhe pakeni Yhdysvaltoihin. Tässä yhteydessä tuli esille toinen kuuluisa ruotsalainen, nimittäin Raoul Wallenberg, joka hankki perheelle Ruotsin passit. Myös hänelle on pystytetty muistomerkki Budapestiin.
Seurasimme filmiltä perheen ja yrityksen vaiheita toisesta maailmansodasta nykypäivään asti. Lopuksi kiersimme museossa ja maistelimme kahdenlaatuista Unicumia.
Ennen hotelliin majoittumista ajelimme vielä Budan puolelle Linnavuorelle. Kaikki tietävät, että Budapestin läpi kulkee Tonava, jonka toisella puolella on Buda - miehen etunimi - ja toisella Pest, joka tarkoittaa sulatusuunia. Linnavuorella kiertelimme pienessä sateessa ja satuimme paikalle juuri, kun linnan vartioston vahdinvaihto tapahtui. Pojat osasivat askeleensa!
Hotellimme Prima Hotel oli keskeisellä paikalla Pestin puolella. Majoituttuamme sinne saimme pitää vapaaillan, jonka kukin käytti parhaaksi katsomallaan tavalla, ehkä sulatellen päivän aikana saamaamme tietopakettia.
Todettakoon lopuksi, että ainoa unkarinkielinen sana, joka on jäänyt mieleen, on köszönöm eli kiitos. Muissa oli aivan liian paljon konsonantteja ja liian vähän vokaaleita.
  perjantai
  lauantai
  sunnuntai
Kuvia