Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Viinimatkat Unkariin 26. - 29.9. ja 3. - 6.10.2013
Lauantai 28.9., ykkösryhmä
Kirjureina Seija ja Bosse Fredriksson

Pécsin sijainti ja historiaa
 
Lauantai-aamuna bussimme suuntasi moottoritielle numero 6 Budapestista kohti Pécsin kaupunkia lähelle Kroatian rajaa. Moottoritie oli hyväkuntoinen, mutta tiellä oli hämmästyttävän vähän liikennettä. Pécsin kaupunki sijaitsee parinsadan kilometrin päässä Budapestista ja on Unkarin eteläisimmän läänin Baranyan keskus. Kaupungin eteläosa on tasankoa ja pohjoisosa ulottuu Mecsek-vuoriston rinteille ja laaksoihin. Vallitsevana on välimeren ilmasto, ilmaston suotuisuuden merkkinä mainitaan, että siellä myös mantelipuu kukkii. Roomalaiset perustivat kelttiheimojen asuttamalle alueelle 100-luvun alussa Sopianae-nimisen kaupungin, mistä kehittyi 300-luvulle mennessä sekä maakunnallinen että tärkeä varhaiskristillinen keskus. Tältä ajalta peräisin olevat varhaiskristilliset hautakammiot ovat kuuluneet UNESCO:n maailmanperintöluetteloon joulukuusta 2000. Kaupunkiin perustettiin piispanistuin vuonna 1009 ja Unkarin ensimmäinen yliopisto vuonna 1367. Nykyinen yliopisto on maan suurin ja opiskelijoita on noin 33.000. Keskiajalla Pécs kehittyi huomattavaksi kulttuuri- ja taidekaupungiksi piispa Janus Pannoniuksen ansiosta, joka oli unkarilaisen humanismin merkittävä edustaja ja maan tärkein latinankielinen runoilija. Oppaamme Beatan mukaan hän herätti aikanaan huomiota kirjoittamalla latinaksi myös eroottisia runoja, myös runoilijan nimi oli latinankielestä lainattu. 150-vuotisen turkkilaisvallan ajalta on muistona Gasi Kasimin moskeija kaupungin pääaukiolla. Pècs sai vuonna 1780 kuninkaallisen vapaakaupungin oikeudet, minkä seurauksena alkoi voimakas porvarillistuminen ja taloudellinen kehitys. Teollistuminen nopeutui suuresti 1800-luvun alkupuolella; Zsolnayn posliinitehtaasta, Littken samppanjatehtaasta ja Angsterin urkutehtaasta tuli maailmankuuluja. Littken perhe Pécsissä aloitti ensimmäisenä samppanjan valmistuksen nykyisen Unkarin alueella vuonna 1859, tehtaan kulta-aikaa oli 1900-luvun alku.
Pècsissä on aina asunut useita eri kansallisuuksia rinta rinnan, kulttuurit ovat kerrostuneet aikaa myöten kaksituhatvuotisen kaupungin historiassa; unkarilaiset, kroatialaiset ja saksalaiset elävät nykyäänkin rauhanomaisesti rinnakkain. Pècsistä tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2010. Vuonna 1998 UNESCO myönsi Pécsille "Kaupungit rauhan puolesta"-palkinnon tunnustuksena vähemmistökulttuurien vaalimisesta ja Balkanin-sodan pakolaisten vastaanottamisesta. Mainittakoon myös, että Unkarissa on 13 Nobel-palkinnon saajaa. 
Oppaamme mainitsi yllättävän seikan; kolmanneksi suurin unkarilainen kaupunki on Lontoo, koska siellä asuu yli 200.000 unkarilaista. Lisäksi Tšekkoslovakian jaon jälkeen vuonna 1992 Slovakian puolelle jääneet ovat suurelta osin unkarilaisia. Hallitus kutsuu unkarilaisia palaamaan kotimaahansa kerran vuodessa maksamalla heidän kotimatkansa. Vuosittain Mikaelin päivänä 29.9. pidetään juhlat 1.500 kylässä, juhlien nimenä on "RAKASTAN SINUA UNKARI", mikä myös on kotiinpaluumatkan kutsuteema. Saimme kuulla, että noin 2.000 suomalaista asuu Unkarissa, Pécsin ystävyyskaupunki Suomessa on Lahti vuodesta 1956. Arvattavasti koska olemme suomalaisia tiedoksemme saatettiin myös, että vuonna 2012 lopetettiin Nokian paikallinen toiminta Pécsissä. 
Maan jokapäiväisestä elämästä kerrottua bussimatkalla:
Maan elämästä kerrottaessa mainittiin usein kaksi eri ajanjaksoa; sosialismin aika ja järjestelmänvaihdoksen aika ja niiden aiheuttamia muutoksia maan jokapäiväisessä elämässä. Lapsilisien osalta vanhempia opastetaan lasten huolenpitoon mm. siten, että jos lapsi on yli 50 tuntia poissa koulusta, ei lapsilisää makseta. Järjestelmänvaihdoksen jälkeen lapsilisää ei enää makseta rahana vaan etu myönnetään verovähennyksenä. Tuloverotus toimitetaan 16 % tasaveron mukaan, arvonlisäverotuksen vero% on 27. Alkoholin autolla-ajon promilleraja on nolla. Kun järjestelmänvaihdos tuli voimaan, sai ehkä ostaa oman maatilansa takaisin tai voi jopa ostaa lisää maata. Ulkomaalainen ei vielä tosin voi ostaa maata Unkarista, muutos tähän tulee ehkä voimaan 2014 vuoden alusta. Juhannus on museoiden ja taiteiden yö.
Vanhan tavan mukaan Pääsiäislauantaina maaseudulla miehet käyvät kylissä "kastelemassa" naisia hajuvedellä tai paremman puuttuessa lämpimällä vedellä ns. kosiomatkoilla.

Päivän ohjelmaa:
Parin tunnin bussimatkan jälkeen olimme Kansantaidemuseon pihalla. Alkuperäistalonpoikaistalossa oli vanhan tavan mukainen kaislakatto, jossa oli yksi savupiippu, jonka päällä oli ns. usti, mikä tarkoitti, että talossa asuu roomalaiskatoliseen uskoon kuuluvia ihmisiä. Talon kuistilla odottivat meitä kansallispukuun pukeutunut iloinen Manci hèni (=täti) ja viinitarjoilu sekä paprikatahnavoileivät, joita punasipuliviipaleet ihanasti ryydittivät. Kuulimme mielenkiintoisia asioita itse talosta; ensimmäinen huone oli ns. PUHDAS huone, jota käytettiin vain juhlapäivinä tai jos vieras oli kutsuttu taloon. Huone oli myös käytössä perheen tyttären avioituessa morsiamen pukeutumishuoneena, morsiuspuku oli musta ja siihen kuuluivat pitsit ja helmet. Toinen huone oli SAVUKEITTIÖ, josta ei ollut yhteyttä savupiippuun. Huoneessa leivottiin kerran viikossa ja kinkut savustettiin ja suolattiin siellä. Kolmas huone oli MAKUUHUONE, jossa kolme sukupolvea asui ja nukkui, tosin lapset nukkuivat talvisin uunin kupeessa. Neljäs huone oli RUOKAKOMERO, josta pääsi suoraan ulos ja käytävän kautta myös ensimmäiseen huoneeseen. Talossa oli paljon kauniita tekstiilejä nähtävillä, yleensä valkoisen koristevärit olivat punainen ja musta. Lesken väri oli aina liila, myös posliineissa. Em. huonejako oli tyypillinen Unkarin maaseututaloissa. 
Jatkoimme bussilla matkaa Manci-täti mukanamme kalocsassapaprikaviljelmille. Paprikat kylvetään itämään huhtikuussa, taimet istutetaan ja kastelusta huolehditaan. Pääasiallinen sadonkorjuu on elokuussa ennen yökylmiä. Koko suku on poimimisessa mukana. Paprikoiden annetaan kuivua ja sen jälkeen ne jauhetaan koneessa. Arvion mukaan viiden hengen perhe käyttää 5 kg paprikajauhetta vuodessa, lähinnä keittoihin ja makkaroihin. Pieni pyöreä kirsikkapaprika on väkevin. Maaperä ja vuoden sää määrittelevät sadon määrän, satoa saadaan noin 100-150 kg/ha. Hyönteisiä vastaan paprikaistutuksia myrkytetään, mutta ei enää sen jälkeen, kun paprikat alkavat punertaa. Käväisimme myös pienessä paprikamuseossa, minkä jälkeen retken ohjelmassa oli paprikaviljelyksillä käynti. Meidät johdatti viljelyksille ratsumies, matkaa tehtiin myös kolmilla vankkureilla, joita kutakin veti kaksi hevosta. Ensin tehtiin vaikuttava kierros pustalla, missä nähtiin myös mongolisiat, joista tehdään "Parman kinkkua", jota myydään ulkomaille. Myös villejä puhveleita on mahdollista nähdä pustalla. Kierros vankkureilla päättyi paprikoiden poimintapaikalle, missä unkarilaisen musikantin säestyksellä ja punaviinitarjoilusta nauttien saimme poimia paprikoita. Poimimansa paprikat sai halutessaan ottaa mukaansa.
Paprikaviljelyksiltä bussi vei meidät lounaalle paikkaan nimeltä Bacod Csards Kalokcsan kylässä. Lounaalla meitä viihdytti tanssien ja laulaen 6 paikallista "tätihahmoa" kansallispuvuissaan, meitä jo aikaisemmin opastanut Manci-täti oli yksi heistä. Pukuihin kuului lantiolle sidottu tyyny ja viisi pitsialushametta ja esiintymislavalla laskettiin myös yleisön toimesta (ei tosin meidän ryhmämme) pitsialushameiden määrä. Maittavan lounaan ja viinilasillisten jälkeen siirryimme pihalle, missä oli aseteltu pöydät täyteen paprikoita, joita sitten saimme "langoittaa" Havaijin lei-seppeleitä muistuttaviksi köynnöksiksi ja ottaa mukaamme omat C-vitamiinipitoiset langoituksemme. Bussilla jatkoimme matkaamme noin 40 km Pécsiin. Matkan varrella pustamaisemat vaihtuivat siintäviksi vuoriksi ja maasto mäkiseksi. Illan suussa saavuimme majapaikkaamme, joka oli Corso Hotel, Pécs.
Päivän päätteeksi bussi kuljetti meidät GERE:n viinitilalle Villanyyn, missä viinintuottajan kellariravintola oli viininmaistajais- ja illallispaikkamme. Maistettavana oli tilan viisi eri viinilajia, osa tarjoilusta tapahtui tilan viinikellarissa viinitilan henkilöstön kertoessa maisteltavien viinien ominaisuuksista ja osa siirryttyämme ravintolan puolelle. Illallinen oli maittava käsittäen runsaat alkupalat, lämpimänä ruokana oli kanankoipia vuohenjuustotäytteellä lisukkeineen ja jälkiruokana kahvin kanssa rahkapiirakkaa. Pitkän päivän jälkeen oli meillä vielä mahdollisuus ostaa tilan viinejä ja paluumatkamme Corso Hotelliin päättyi bussilla puolen yön aikaan, jolloin matkalaiset vetäytyivät tyytyväisinä täyden vatsansa viereen nauttimaan ansaitusta yöunesta.
  sunnuntai
  torstai
  perjantai
Kuvia