Viinimatkat Unkariin 26. - 29.9. ja 3. -
6.10.2013
|
Lauantai 28.9., ykkösryhmä |
Kirjureina Seija ja Bosse Fredriksson |
Pécsin sijainti ja historiaa
|
Lauantai-aamuna bussimme suuntasi
moottoritielle numero 6 Budapestista kohti Pécsin kaupunkia
lähelle Kroatian rajaa. Moottoritie oli hyväkuntoinen, mutta
tiellä oli hämmästyttävän vähän liikennettä. Pécsin kaupunki
sijaitsee parinsadan kilometrin päässä Budapestista ja on Unkarin
eteläisimmän läänin Baranyan keskus. Kaupungin eteläosa on
tasankoa ja pohjoisosa ulottuu Mecsek-vuoriston rinteille ja
laaksoihin. Vallitsevana on välimeren ilmasto, ilmaston
suotuisuuden merkkinä mainitaan, että siellä myös mantelipuu
kukkii. Roomalaiset perustivat kelttiheimojen asuttamalle alueelle
100-luvun alussa Sopianae-nimisen kaupungin, mistä kehittyi
300-luvulle mennessä sekä maakunnallinen että tärkeä
varhaiskristillinen keskus. Tältä ajalta peräisin olevat
varhaiskristilliset hautakammiot ovat kuuluneet UNESCO:n
maailmanperintöluetteloon joulukuusta 2000. Kaupunkiin
perustettiin piispanistuin vuonna 1009 ja Unkarin ensimmäinen
yliopisto vuonna 1367. Nykyinen yliopisto on maan suurin ja
opiskelijoita on noin 33.000. Keskiajalla Pécs kehittyi
huomattavaksi kulttuuri- ja taidekaupungiksi piispa Janus
Pannoniuksen ansiosta, joka oli unkarilaisen humanismin merkittävä
edustaja ja maan tärkein latinankielinen runoilija. Oppaamme
Beatan mukaan hän herätti aikanaan huomiota kirjoittamalla
latinaksi myös eroottisia runoja, myös runoilijan nimi oli
latinankielestä lainattu. 150-vuotisen turkkilaisvallan ajalta on
muistona Gasi Kasimin moskeija kaupungin pääaukiolla. Pècs sai
vuonna 1780 kuninkaallisen vapaakaupungin oikeudet, minkä
seurauksena alkoi voimakas porvarillistuminen ja taloudellinen
kehitys. Teollistuminen nopeutui suuresti 1800-luvun alkupuolella;
Zsolnayn posliinitehtaasta, Littken samppanjatehtaasta ja
Angsterin urkutehtaasta tuli maailmankuuluja. Littken perhe
Pécsissä aloitti ensimmäisenä samppanjan valmistuksen nykyisen
Unkarin alueella vuonna 1859, tehtaan kulta-aikaa oli 1900-luvun
alku. |
Pècsissä on aina asunut useita eri
kansallisuuksia rinta rinnan, kulttuurit ovat kerrostuneet aikaa
myöten kaksituhatvuotisen kaupungin historiassa; unkarilaiset,
kroatialaiset ja saksalaiset elävät nykyäänkin rauhanomaisesti
rinnakkain. Pècsistä tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna
2010. Vuonna 1998 UNESCO myönsi Pécsille "Kaupungit rauhan
puolesta"-palkinnon tunnustuksena vähemmistökulttuurien
vaalimisesta ja Balkanin-sodan pakolaisten vastaanottamisesta.
Mainittakoon myös, että Unkarissa on 13 Nobel-palkinnon saajaa. |
Oppaamme mainitsi yllättävän seikan;
kolmanneksi suurin unkarilainen kaupunki on Lontoo, koska siellä
asuu yli 200.000 unkarilaista. Lisäksi Tšekkoslovakian jaon
jälkeen vuonna 1992 Slovakian puolelle jääneet ovat suurelta osin
unkarilaisia. Hallitus kutsuu unkarilaisia palaamaan kotimaahansa
kerran vuodessa maksamalla heidän kotimatkansa. Vuosittain
Mikaelin päivänä 29.9. pidetään juhlat 1.500 kylässä, juhlien
nimenä on "RAKASTAN SINUA UNKARI", mikä myös on kotiinpaluumatkan
kutsuteema. Saimme kuulla, että noin 2.000 suomalaista asuu
Unkarissa, Pécsin ystävyyskaupunki Suomessa on Lahti vuodesta
1956. Arvattavasti koska olemme suomalaisia tiedoksemme saatettiin
myös, että vuonna 2012 lopetettiin Nokian paikallinen toiminta
Pécsissä. |
Maan jokapäiväisestä elämästä
kerrottua bussimatkalla:
Maan elämästä kerrottaessa mainittiin usein kaksi eri ajanjaksoa;
sosialismin aika ja järjestelmänvaihdoksen aika ja niiden
aiheuttamia muutoksia maan jokapäiväisessä elämässä. Lapsilisien
osalta vanhempia opastetaan lasten huolenpitoon mm. siten, että
jos lapsi on yli 50 tuntia poissa koulusta, ei lapsilisää makseta.
Järjestelmänvaihdoksen jälkeen lapsilisää ei enää makseta rahana
vaan etu myönnetään verovähennyksenä. Tuloverotus toimitetaan 16 %
tasaveron mukaan, arvonlisäverotuksen vero% on 27. Alkoholin
autolla-ajon promilleraja on nolla. Kun järjestelmänvaihdos tuli
voimaan, sai ehkä ostaa oman maatilansa takaisin tai voi jopa
ostaa lisää maata. Ulkomaalainen ei vielä tosin voi ostaa maata
Unkarista, muutos tähän tulee ehkä voimaan 2014 vuoden alusta.
Juhannus on museoiden ja taiteiden yö.
Vanhan tavan mukaan Pääsiäislauantaina maaseudulla miehet käyvät
kylissä "kastelemassa" naisia hajuvedellä tai paremman puuttuessa
lämpimällä vedellä ns. kosiomatkoilla. |
Päivän ohjelmaa: |
Parin tunnin bussimatkan jälkeen
olimme Kansantaidemuseon pihalla. Alkuperäistalonpoikaistalossa
oli vanhan tavan mukainen kaislakatto, jossa oli yksi savupiippu,
jonka päällä oli ns. usti, mikä tarkoitti, että talossa asuu
roomalaiskatoliseen uskoon kuuluvia ihmisiä. Talon kuistilla
odottivat meitä kansallispukuun pukeutunut iloinen Manci hèni
(=täti) ja viinitarjoilu sekä paprikatahnavoileivät, joita
punasipuliviipaleet ihanasti ryydittivät. Kuulimme
mielenkiintoisia asioita itse talosta; ensimmäinen huone oli ns.
PUHDAS huone, jota käytettiin vain juhlapäivinä tai jos vieras oli
kutsuttu taloon. Huone oli myös käytössä perheen tyttären
avioituessa morsiamen pukeutumishuoneena, morsiuspuku oli musta ja
siihen kuuluivat pitsit ja helmet. Toinen huone oli SAVUKEITTIÖ,
josta ei ollut yhteyttä savupiippuun. Huoneessa leivottiin kerran
viikossa ja kinkut savustettiin ja suolattiin siellä. Kolmas huone
oli MAKUUHUONE, jossa kolme sukupolvea asui ja nukkui, tosin
lapset nukkuivat talvisin uunin kupeessa. Neljäs huone oli
RUOKAKOMERO, josta pääsi suoraan ulos ja käytävän kautta myös
ensimmäiseen huoneeseen. Talossa oli paljon kauniita tekstiilejä
nähtävillä, yleensä valkoisen koristevärit olivat punainen ja
musta. Lesken väri oli aina liila, myös posliineissa. Em.
huonejako oli tyypillinen Unkarin maaseututaloissa. |
Jatkoimme bussilla matkaa Manci-täti
mukanamme kalocsassapaprikaviljelmille. Paprikat kylvetään itämään
huhtikuussa, taimet istutetaan ja kastelusta huolehditaan.
Pääasiallinen sadonkorjuu on elokuussa ennen yökylmiä. Koko suku
on poimimisessa mukana. Paprikoiden annetaan kuivua ja sen jälkeen
ne jauhetaan koneessa. Arvion mukaan viiden hengen perhe käyttää 5
kg paprikajauhetta vuodessa, lähinnä keittoihin ja makkaroihin.
Pieni pyöreä kirsikkapaprika on väkevin. Maaperä ja vuoden sää
määrittelevät sadon määrän, satoa saadaan noin 100-150 kg/ha.
Hyönteisiä vastaan paprikaistutuksia myrkytetään, mutta ei enää
sen jälkeen, kun paprikat alkavat punertaa. Käväisimme myös
pienessä paprikamuseossa, minkä jälkeen retken ohjelmassa oli
paprikaviljelyksillä käynti. Meidät johdatti viljelyksille
ratsumies, matkaa tehtiin myös kolmilla vankkureilla, joita
kutakin veti kaksi hevosta. Ensin tehtiin vaikuttava kierros
pustalla, missä nähtiin myös mongolisiat, joista tehdään "Parman
kinkkua", jota myydään ulkomaille. Myös villejä puhveleita on
mahdollista nähdä pustalla. Kierros vankkureilla päättyi
paprikoiden poimintapaikalle, missä unkarilaisen musikantin
säestyksellä ja punaviinitarjoilusta nauttien saimme poimia
paprikoita. Poimimansa paprikat sai halutessaan ottaa mukaansa. |
Paprikaviljelyksiltä bussi vei meidät
lounaalle paikkaan nimeltä Bacod Csards Kalokcsan kylässä.
Lounaalla meitä viihdytti tanssien ja laulaen 6 paikallista
"tätihahmoa" kansallispuvuissaan, meitä jo aikaisemmin opastanut
Manci-täti oli yksi heistä. Pukuihin kuului lantiolle sidottu
tyyny ja viisi pitsialushametta ja esiintymislavalla laskettiin
myös yleisön toimesta (ei tosin meidän ryhmämme) pitsialushameiden
määrä. Maittavan lounaan ja viinilasillisten jälkeen siirryimme
pihalle, missä oli aseteltu pöydät täyteen paprikoita, joita
sitten saimme "langoittaa" Havaijin lei-seppeleitä muistuttaviksi
köynnöksiksi ja ottaa mukaamme omat C-vitamiinipitoiset
langoituksemme. Bussilla jatkoimme matkaamme noin 40 km Pécsiin.
Matkan varrella pustamaisemat vaihtuivat siintäviksi vuoriksi ja
maasto mäkiseksi. Illan suussa saavuimme majapaikkaamme, joka oli
Corso Hotel, Pécs. |
Päivän päätteeksi bussi kuljetti
meidät GERE:n viinitilalle Villanyyn, missä viinintuottajan
kellariravintola oli viininmaistajais- ja illallispaikkamme.
Maistettavana oli tilan viisi eri viinilajia, osa tarjoilusta
tapahtui tilan viinikellarissa viinitilan henkilöstön kertoessa
maisteltavien viinien ominaisuuksista ja osa siirryttyämme
ravintolan puolelle. Illallinen oli maittava käsittäen runsaat
alkupalat, lämpimänä ruokana oli kanankoipia
vuohenjuustotäytteellä lisukkeineen ja jälkiruokana kahvin kanssa
rahkapiirakkaa. Pitkän päivän jälkeen oli meillä vielä
mahdollisuus ostaa tilan viinejä ja paluumatkamme Corso Hotelliin
päättyi bussilla puolen yön aikaan, jolloin matkalaiset
vetäytyivät tyytyväisinä täyden vatsansa viereen nauttimaan
ansaitusta yöunesta. |
sunnuntai
torstai
perjantai |
Kuvia |
|
|
|
|
|