Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry


Viinimatkat Unkariin 26. - 29.9. ja 3. - 6.10.2013
Perjantai 4.10.2013, kakkosryhmä
Kirjurina Annikki ja Aatto Prihti
Toinen matkapäivämme valkeni aurinkoisena, mutta ulos mentyämme havaitsimme viileän tuulen palauttavan meidät kotimaisiin syystunnelmiin. Tyytyväisenä totesimme LaPrima –hotellimme aamiaisen hyväksi ja  aikataulun mukaisesti klo 10 lähdimme matkalle Sissin linnaan Gödöllöön. Reippaimmat, kuten Kristiina, olivat ehtineet käväistä jo kaupungilla ja läheinen kauppahalli oli vienyt hänen sydämensä. Noin tunnin matkan aikana erinomainen oppaamme Monika esitteli meille matkan nähtävyyksiä Tonavan rannan upeista entisöidyistä palatseista sosialismin aikaisiin asuinkerrostaloihin. Hän kertoi lisäksi viime kevään poikkeuksellisista Tonavan tulvista, jotka aiheuttivat suurta vahinkoa laajoilla alueilla. Vesi nousi joessa yli 9 metriä. Euroopan Unioni tuki tulvavahinkojen korjauksia kaikissa muissa Tonavan jäsenmaissa paitsi Unkarissa. Sen vuoksi unkarilaiset ovat hyvin katkeria EU:lle.
Perillä Monika oli järjestellyt asiat niin, että hän sai suoraan opastaa meidät, ilman normaalia virallista opasta. Se joudutti kiertokäyntiämme ja saimme hyvin perusteellisen katsauksen palatsin vaiheista. Palatsin rakennutti aatelismies Antal Grassalkovich tiluksiensa keskuspaikaksi 1700-luvun puolivälissä. Samalta ajalta ovat peräisin monet hienot alueen muistomerkit, sillä Grassalkovich oli myös suuri taidemesenaatti. Vuonna 1867 Unkarin hallitus antoi palatsin häälahjaksi keisari Frans Joosefille ja hänen vaimolleen Elisabetille – paremmin Sissinä tunnettu. Sissi oli erityisen mieltynyt viihtyisään palatsiin ja kun hän lisäksi piti unkarilaisista, hän vietti paljon aikaansa siellä. Lisäksi hän auttoi unkarilaisia monella tavalla. Kertoipa Monika meille monenlaisia Sissijuorujakin.
Toisen maailmansodan jälkeen palatsi oli Neuvostoliiton sotilaiden parakkina. Kappeli tosin sai toimia edelleen kirkkona, mikä oli poikkeus yleisestä käytännöstä. Unkarin vapauduttua palatsi oli hyvin huonossa kunnossa, mutta on nyt pikku hiljaa kunnostettu entiseen loistoonsa. Eri tavoin on onnistuttu saamaan lahjoituksin tai ostoin vanhoja huonekaluja ja muita palatsin esineitä takaisin ja osa on valmistettu vanhojen mallien mukaisesti. Niinpä palatsissa löytyy ”aitoina” niin keisarin, keisarinnan kuin lastenkin huoneet. Unkarin toimiessa vuonna 2011 EU:n puheenjohtajamaana suurin osa kokouksista pidettiin tässä palatsissa.
Sissin palatsilta palasimme Budapestiin lounaalle mukavaan Borlabor ravintolaan. Vilkkaan seurustelun lomassa nautimme maittavan tapaslautasen, hirvistroganoffin ja rusaanpuoleisen Apfelstrudelin. Pari viinilasia ja kahvi tai tee voimistivat meidät jatkamaan matkaa Kristiinan innoittamana kauppahallin kautta bussillemme ja Törleyn sampanjatehtaalle.
Tehtaalla on pullon muotoiset esittelytilat, ja sisään mennään pullon korkista. Siellä on esillä paitsi viinitilan ja tuotannon historia, runsaasti eri teknologioiden esittelyä. Törley on perinteikäs kuohuviinimerkki. Josef Törley opiskeli sampanjan valmistusta Reimsissä ja käynnisti tuotannon ranskalaisten asiantuntijoiden kanssa vuonna 1882. Laadukkaita tuotteita markkinoitiin kaikkialle maailmaan ja erityisesti Ranskassa tuotteet saavuttivat suuren menestyksen. Jósef Törley itse kuoli pian vuonna 1907 järjestetyn tehtaan 25-vuotisjuhlan jälkeen ja toiminta jatkui hänen veljensä ja tämän poikien johdolla vaihtelevalla menestyksellä. Toisen maailmansodan jälkeen viinitila ja tuotanto sosialisoitiin. Unkarin vapauduttua tila palasi jälleen yksityisomistukseen ja vuonna 1992 Henkell & Söhnlein Sektkellerei AG osti sen. Nykytuotanto on 12-14 miljoonaa pulloa, joista noin 50% markkinoidaan kotimaassa. Meillä oli kierroksen päätteeksi mahdollisuus maistella kolmenlaista kuohuviiniä, jotka maistuivatkin niin hyvin, että vain harva malttoi kaataa maistiaisiaan esillä olleisiin kulhoihin. Ostosten jälkeen palattiin tyytyväisinä hotellille.
Pienen ”lepohetken” jälkeen ryhmämme lähti Monikan johdolla satamaan, josta omalla jokilaivallamme teimme illallisristeilyn Tonavalla. Mukavahenkisessä yhdessäolossa nautimme maukasta kukkakaalisipulikeittoa, kanaa ja moussea kirsikoiden kera. Monika selosteli aina sopivissa väleissä upeita näkymiä ja siltoja, jotka sota-aikana tuhoutuivat. Myös Margit-saaren kylpylämahdollisuudet tulivat tietoomme. Illallisristeilyn jälkeen joukko purkautui pienryhmissä tutustumaan kaupungin iltaelämään. Jotkut olivat tutustuneet kuuluisan Kempinski hotellinkin tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Onnistuneen päivän päätteeksi mielessä soi Unkarin viiniä ylistävä vanha ryypylaulu:
Voi hyvät ystävät meillä jos ois Unkarin viiniä saavi.      
Eikö kun kaks sitä kantais ja jois, paksusti voitais` kuin paavi.
Silloinpa veikko ei huolt olis lain, saavissa kieli kun maattaisi va-ain.
Voi hyvät ystävät meillä jos ois Unkarin viiniä saa – aavi.
  lauantai
  sunnuntai
  torstai
Kuvia