Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Viinimatkat Unkariin 26. - 29.9. ja 3. - 6.10.2013

Sunnuntai  6.10.2013, kakkosryhmä
Kirjureina Seija ja Risto Turunen
Corso-hotellilta lähdettiin miltei koko porukalla virkeinä aamulla ’käveleksimään’ Pecsin kävelykeskustaan, vaikka edellisenä iltana olimme saapuneet hotellille vasta lähempänä puoltayötä.  Tuolloin oli vastassa ollut kovaääninen häähumu hotellin alakerrassa, joka jatkui kuulemma jopa aamuviiteen asti.  Ilmeisesti meteli ei ollut kuitenkaan häirinnyt liiemmin edes niitä matkalaisia, jotka olivat majoittuneina ensimmäisessä kerroksessa.
Ilma oli aamulla hieman viileä, puolipilvinen, mutta miellyttävä. 6.10.oli yksi Unkarin pitkän historian aikana tapahtuneista vihollisista vapautumisen muistopäivistä, minkä johdosta nähtiin kunniapartio. Aukiolla oli myös vanhojen autojen näyttely, joka kiinnosti ainakin osaa miespuolisista matkaseuralaisista.
Pecsin kaupunki on noin 1000 vuotta vanha ja sillä on monipuolinen eri kansallisuuksien muovaama historia. Se on Unkarin viidenneksi suurin kaupunki, asukkaita liki 200 000. Kaupungissa on myös Unkarin vanhin ja suurin yliopisto. Myös mainio oppaamme Monika oli tehnyt siellä toisen gradunsa. Kaupungissa olisi ollut runsaasti kiinnostavia museoita, jotka kuitenkin avautuivat liian myöhään, jotta niihin olisi ehtinyt tutustua.
Ainut jäljellä oleva  suurempi teollisuusyritys on keramiikkatehdas Zsolnay, jonka posliini on kaupungin tunnetuin tuote. Pecsin olutpanimo, joka kuuluu Unkarin kuuluisimpiin, perustettiin 1800-luvun puolivälissä Pannonian nimellä. Pannonia on muinainen eurooppalainen maa, jonka rajoina olivat pohjoisessa ja idässä Tonava. Se sijaitsi nykyisten Itävallan, Kroatian, Unkarin, Serbian, Slovenian ja Hertsegovinan alueilla.
Mutta koska oltiin viinimatkalla, emme käyneet maistelemassa tätä ilmeisen laadukasta olutta.
Linnoiset löysivät erittäin vahvoja merkkejä myös Suomen ja Unkarin kielisukulaisuudesta:  löytyi HÖRPINTÖ, joka oli viinibaari (unkarin verbi hörpint tarkoittaa siemaista)! Taisi sekin olla kiinni sunnuntaiaamuna.
Länsi-Unkarin etelänurkassa sijaitsevasta Pecsistä alkaa Unkarin kevät ja sen välimerellinen ilmasto sopii erinomaisesti viininviljelyyn.   Vierailukohteemme oli Taklerin viinitila, jonne ’ajeleksimme’ kauniiden kumpuilevien metsämaisemien läpi.  Alue on rikas metsästysalue.  Kuumien lähteiden ansiosta alueella on myös kuuluisia kylpylöitä mm. Egerin kylpylä. Talvi on leuto ja kesä on kuuma.  Aurinkoisia päiviä on keskimäärin 2050 tuntia vuodessa, kun niitä Suomessa on keskimäärin vain 1200 tuntia. Maaperä kalkkia ja merenhiekkaa, noin 10 000 vuotta sitten alue on ollut merenpohjaa. Jo roomalaiset istuttivat alueelle viinitarhoja. Keskiajalla viinitarhoja on omistanut kirkko.
Matkalla bussissa käytiin keskustelua Unkarin ristiriitaisesta suhtautumisesta EU:hun.  EU on tukenut maassa lukuisia hankkeita moottoriteistä viinitiloihin. Unkarilaisten mielestä EU kuitenkin kahlitsee liikaa ja vie pois kaiken teollisuuden mm. maineikkaan Ikaroksen linja-autokorien valmistus on siirtynyt pois, samoin tupakkatehtaat, teurastamot ja meijerit. Kun ei ole tuloja, on vaikea saneerata vanhoja arvorakennuksia. Paljon olisi vielä tehtävää, mutta Unkarin vaikea taloudellinen tilanne ja yli 20 %:n työttömyys ovat johtaneet hitaaseen korjausvauhtiin.
Monika-oppaan hauskat jutut jatkuivat matkalla viinitilalle. Kuulimme kuinka monikäyttöinen viinitynnyri voi olla: siitä todisteena piispa Gellertin pakkaaminen tynnyriin ja hukuttaminen Tonavaan. Kuulimme myös että Kiihtelysvaaralla on alueella ystävyyskylä nimeltään Geresdlak. Tämä yhteistyö on alkanut vuonna 2007 ja jatkunut vilkkaana. Alueella on myös Kyösti Kakkosen viinitila.
Taklerin viinitila on alun perin 1700-luvulta. Tuohon aikaan Taklerin perhe, kuten monet muut viinitarhuriperheet tulivat Szeksardiin Maria Teresian määräyksestä. Näitä maahanmuuttajia Monika kutsui ”luteraaneiksi”. Tämänhetkinen viinitila on perustettu vuonna 1987 ja on perheen kolmen miehen hallinnoima: isä Ference ja pojat Andras ja Ferenc. Tilan koko on 64 ha ja tuotanto noin 700 000 litraa vuodessa. Päärypälelajikkeet ovat kekfrankos, cabernet franc, kadarka, pinot noir ja syrah. Ensin pääsimme tutustumaan tilan vastarakennettuun hienoon viinipyhäkköön, jossa saimme maistella kolmea perusviiniä ja kuulla tilan nuoren isännän innostunutta esitystä tilan ja sen viinien historiasta.
Ruokailun yhteydessä pääsimme nauttimaan neljää erinomaista ja erityyppistä viiniä, joista kaksi oli tänä vuonna saanut kultamitalin, toinen Brysselissä ja toinen kotimaassaan. Viimeisenä maistettu Primarius 2008 oli isäntämme mukaan 35 euron hintainen. Viini löytyi lentokentältä ja sen hinta oli siellä 78 euroa!
Bussimatka lentokentälle oli varsin hiljainen; uni maistui kaikille runsaan lounastarjoilun jälkeen.

Lento kotiin lähti jopa etuajassa. Joten kaikin puolin täydellisesti onnistunut matka!

Kiitokset vielä Kristiinalle, toivottavasti tavataan shamppanjan merkeissä vuoden päästä!
  torstai
  perjantai
  lauantai
Kuvia