"Tullaanko naisista puhuttaessa aina kytkemään toisiinsa käsitteet työ ja rakkaus niin, että monen monet rakkautta vailla olevat, mutta sitä kaipaavat naiset ajattelemattomuudessaan alkavat vihata ansiotyötään luullen juuri sitä rakkausonnensa riistäjäksi?" ihmetteli Helle Cannelin Naisten äänessä vuonna 1929 päätyen kuitenkin siihen, että "käsitteiden täytyy yleisestikin vähitellen selventyä". Kyseisessä artikkelissaan "Työ ja rakkaus" hän pyrkii osaltaan selkeyttämään kysymyksenasetteluja "naisten tehtävää koskevassa tuumiskelussa". Hän toteaa "loogillisesti vääräksi" asettaa vastakkain työtä ja rakkautta, sillä eihän rakkaus ole työalaksi valittavissa siinä missä esimerkiksi konttorityö. Rakkautta voi rinnastaa vain rakkaudettomuuteen ja työtä työttömyyteen tai toisenlaiseen työhön. "Loogillisesti oikeita" kysymyksiä olisivat hänen mukaansa esimerkiksi: "olisiko teistä ruoanlatto, siivous ja lastenhoito hauskempaa työtä kuin konttorityö?" tai "olisiko teistä hauskempi olla ilman omaa ansiotyötä ja sukulaisten elätettävänä kuin itsenäisessä konttorityössä siinä tapauksessa, ettette työskentele perheen piirissä?".
Muissakin yhteyksissä Helle Cannelin pyrki kyseenalaistamaan totunnaisia tapoja jäsentää naisille tarjolla olevia vaihtoehtoja ja selittää, miksi joku on päätynyt tai joutunut valitsemaan tietyn vaihtoehdon. Esimerkiksi vuonna 1937 julkaistussa kirjoituksessaan "Naiset omin päin", jossa hän esittelee lääkäri ja psykologi Olga Knopfin samannimistä teosta, hän erittelee käsityksiä, jotka liittyvät naismisissaolon ja naimattomuuden vertailuun sekä viimeksi mainitun syihin. Hän asettaa rinnakkain näkemykset: "mieluummin naimisissa ja onnettomana kuin naimattomana ja onnellisena" ja "mieluummin onnellinen ja naimaton kuin onneton ja naimisissa", eikä ole epäilystä siitä, kumman kannalle hän asettuu, jos näistä kahdesta olisi valittava. Tässäkin kirjoituksessaan hän tuo esiin käsityksensä siitä, kuinka tärkeää naimattomien naisten onnellisuuden ja viihtyvyyden kannalta olisi, että nämä oppisivat arvostamaan omaa työtään, omaa "elämäntehtäväänsä" eivätkä pitäisi sitä vain rakkauden korvikkeena, jos ei suorastaan vihollisena. Teoksen kirjoittajaan tukeutuen hän toteaa tässä suhteessa tapahtuneen melkoista edistymistä.
Välillä Helle Cannelin intoutui hahmottelemaan naisille myös sellaisia vaihtoehtoja, joita suomalaisissa naisasiapiireissä 1920- ja 1930-luvuilla ei vielä kovin yleisesti rohjettu nostaa esiin. Esimerkiksi vuonna 1932 julkaistussa kirjoituksessaan "Nykyhetken naiskysymyksiä ulkomaisen kirjallisuuden valossa" hän pohdiskelee naisten oikeuksia haluta rakkaussuhteita ja lapsia ilman avioliitoa tai olla saamatta rakkaussuhteissaan lapsia, olivatpa avioliitossa tai ei.
Keskustelua naisille asettuvista vaihtoehdoista käydään nykyään aika lailla toisenlaisessa tilanteessa ja varmasti myös vähän toisenlaisia rinnastuksia tehden kuin 1930-luvulla. Mutta eikö Helle Cannelinin järkeilyn tavoissa ole edelleenkin jotain varteenotettavaa? Olisiko naisille avautuvia vaihtoehtoja koskevassa nykykeskustelussakin mahdollisesti joitain kyseenalaistamista ansaitsevia rinnastuksia, vastakkainasetteluja ja patenttiselityksiä?
(Lähteet: mainitut artikkelit)