Kysymys oikeudesta äitiyteen liittyy läheisesti kysymys taloudellisista mahdollisuuksista saada lapsia. Jälkimmäinen kuuluu lähinnä aviovaimoille, joilla lapsiin kyllä sinään on "oikeus", mutta joilla ei aina ole varaa. Tässä yhteydessä esitetään uudistusohjelmana yleisesti lapsiavustusjärjestelmä, joka tekisi sitä haluaville vaimoille lasten synnyttämisen ja kasvattamisen samalla tavalla taloudellisesti kannattavaksi kuin ansiotyön tekemisen. (...)
Vielä enemmän kuin naisten oikeus saada lapsia askarruttaa nykyään ulkomaisia kirjailijoita naisten oikeus olla saamatta lapsia. (...) Monien mielestä tämä on naisille yhtä tärkeä kuin äänioikeus. Tässä yhteydessä tulee käytännöllisesti esiin kysymys sekä ennakollisesta, harkitusta syntyväisyyskontrollista että raskauden keskeyttämisestä. (...) Ennakollinen syntyväisyyden säännöstely näyttää saavan yleistä, äänekästä tai hiljaista hyväksymistä osakseen suurissa sivistysmaissa, mutta kiivaampi on keskustelu lääkärien oikeuttamisesta raskauden keskeyttämiseen muulloinkin kuin äidin hengen ollessa vaarassa. (...)
Toistan vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että olen vain selostanut, en ole tässä yhteydessä esittänyt omia mielipiteitä eikä minulla kaikista näistä vaikeista asioista vakiintunutta kantaa olekaan. Meillä on tässä suhteessa hiljaista, vain joku matkusteleva esitelmöitsijä saa niistä rajoitetuissa piireissä keskustelua aikaan. Tämä hiljaisuus saattaa olla sekä hyvä että paha. Hyvä kai se on siinä mielesssä, että sukupuolikysymysten ainainen vatvominen varmaan on epäterveellistä. Onhan ulkomailla valitettu sitä, että sodan jälkeen on julkisen elämän vallannut jonkinmoinen panseksuaalisuus. (...) Mutta toiselta puolen huomautetaan siitä, että näiden asioiden rehellinen, julkinen pohtiminen toki on parempi kuin niistä salamyhkäisesti supatteleminen. (...) Nuoria tyttöjäkään ei voida enää kasvattaa sellaisessa viattomuudessa, joka perustuu tietämättömyyteen. Jollei niin asiallisia tietoja kuin terveitä ihanteita ja periaatteita anneta, jää nuoriso muodostamaan kantansa miten sattuu, tytöt esim. saavat valistusta samanikäisten nuorten miesten usein varsin epämääräisistä ja sekavista tietovarastoista. Johtavat periaatteet eivät myöskään keskustelutta selkiinny. (...)
Kukaan ei kuitenkaan yhtäkkiä voi ryhtyä tällaisilla aloilla tienviittojaksi vain tuntemalla hyvää tahtoa ja ehkä lukemalla joitain kirjoja. Täytyy pitkän ajan kuluessa syventyä elämänkysymyksiin ja tehdä havaintoja sekä sitten vähitellen muodostella omaa filosofiaansa. Ehkä tällaisia henkilöitä jo keskuudessamme on. kohottakoot he äänensä. On vain asialle eduksi, jos eri henkilöt kukin vakavasti asioita käsitellen edustavat toisistaan poikkeaviakin suuntia. (...)
(Helle Cannelinin kirjoituksesta Naisten Äänessä 14/1932)