Lasten kasvattaminen tietoyhteiskuntaan
Helle Kannila ei ollut itse lapsena mikään kiltti ja sopeutuva nynny. Hänen kirjoituksistaan heijastuukin kunnioitus lapsen omaa sielunmaisemaa ja suuntautumista kohtaan. Hän on valmis kuuntelemaan lasten ajatuksia kirjastoista, koskivatpa ne sitten kirjaston ummehtunutta ilmaa, kirjastonhoitajan tärkeilevää imagoa tai liikaa makeilua asiakaspalvelussa. (Kirjastot koululaisten silmin katsottuna, Kansanvalistus ja kirjastolehti 1943:2).
Lasten ja nuorten kirjallisuusviikolla vuonna 1926 Helle Kannila kirjoittaa Kansanvalistus ja Kirjastolehden numerossa 6 otsikolla "Mitä tarvitaan" tälläkin hetkellä aivan ajankohtaisen listan niistä asioista, joita lasten ja nuorten kirjastopalveluissa on otettava huomioon. Tietoyhteiskunnassa välttämättömät itsenäisen tiedonhaun valmiudet tulevat esiin Helle Kannilan kirjoituksista kirjastosta koulun tärkeimpänä opetusvälineenä ja uuden koulun edellytyksenä.
(Kuvateksti: "Lukusaleja pienokaisille", vaati Helle Kannila
mm. lastensuojeluun vedoten. Lahden kaupunginkirjasto 1929.)
HELLE-ryhmä - helle@fla.fi
Lasten ja nuorten kirjallisuusviikolla vuonna 1926 Helle Kannila kirjoittaa Kansanvalistus ja Kirjastolehden numerossa 6 otsikolla "Mitä tarvitaan" tälläkin hetkellä aivan ajankohtaisen listan niistä asioista, joita lasten ja nuorten kirjastopalveluissa on otettava huomioon. Tietoyhteiskunnassa välttämättömät itsenäisen tiedonhaun valmiudet tulevat esiin Helle Kannilan kirjoituksista kirjastosta koulun tärkeimpänä opetusvälineenä ja uuden koulun edellytyksenä.