[puhekupla] Re: [puhekupla] väriprofiilit
From: samulivi@picasso.pspt.fi
Date: 08.04.2003 - 13:30:30
Oho, ehtipä tulla paljon vastauksia jo tämän kirjoittamisen aikana, mutta
menköön... joo kinkkistä kamaa on; mitä enemmän asiaan on tutustunut, sitä
vähemmän siitä haluaisi tietää... joka tapauksessa, pari kantapään kautta
opittua juttua:
1. Näytön väreihin _ei_voi_luottaa_, oli kuva sitten cmyk tai rgb-muodossa. Se,
miten paljon kuvan värit vääristyvät tulostuksessa/painossa vaihtelee, mutta
mikään monitori/kalibrointi ei pysty täysin tulostusvärejä jäljittelemään.
- Jos näyttö on "tehdasasetuksilla" eikä sitä ole kalibroitu, värit voivat
olla aivan mitä sattuu: ruskea voi olla violettia, oliivi voi olla
myrkynvihreää ym. Tässä tapauksessa ei auta muu kuin (kotiprintterillä
tulostaessa) tehdä *paljon* kokeiluja tai (painon kanssa asioidessa) pyytää
päästä katsomaan värejä painofirman kalibr. näytöillä.
- Kotikoneen näytönkin voi jotenkuten kalibroida ilman erillistä
kalibrointilaitetta siihen soveltuvalla ohjelmalla. Ainakin aikaisempien
Photoshopin versioiden mukana semmoinen on tullut, en muista nimeä, mutta
Winsulla se löytyi ohjauspaneelista (joku color profiles/calibration/tms.)
Ohjelma käy läpi joitakin vaiheita, joissa säädellään monitorin kirkkautta ja
kontrastia ja vertaillaan silmämääräisesti eri värejä yms. Lopputuloksena on
juuri tälle näyttöyksilölle soveltuva väriprofiilitiedosto, joka kannattaa
ottaa heti käyttöön fotarissa ym. näyttöprofiiliksi.
- Mainosfirmoissa/painofirmoissa ym. on usein kalibrointilaitteiden avulla
säädetyt näytöt ja printterit, joilla värivastaavuus saadaan niin hyväksi, kuin
se nyt ylipäätään on mahdollista. Tällaisissa paikoissa kannattaa siis käydä
väritöitänsä kurkkaamassa jos vain mahdollista. Kannattaa varautua pahimpaan:
käyttämäsi värit saattavat näyttää aivan hirveiltä, vaikka kotona kaikki oli
kondiksessa; siinä tapauksessa värit tosiaan ovat niin pielessä, kuin miltä
kalibr. monitorilla katsottuna näyttää, ikävä kyllä.
2. Kuten vastauksista onkin jo käynyt ilmi, kuvan väriprofiili valkataan
tapauksen mukaan. sRGB on tosiaan hyvä nettiin tehtäessä, se matkii
keskimääräisen kotimonitorin väriavaruuden laajutta. Webbiin suunnitellessa ei
kannata sen enempiä väreistä murehtia, tee vain sen perusteella, miltä omalla
näytölläsi näyttää: värit tulevat joka tapauksessa olemaan
_erilaiset_joka_koneella_ja_jokaisella_näytöllä_.
Painokamaa suunnitellessa on vähän enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Adobe RGB
on tosiaan sopiva väriprof. tähän käyttöön. CMYK-profiili kannattaa todellakin
kysyä jokaiselta painopaikalta erikseen ja vaihtaa asetuksiin heti alussa,
esimerkiksi sanomalehti-CMYKillä tehty värikuva voi mennä aivan
pieleen "tavallisessa", siis arkkipainossa. Jos painofirma ei osaa
väriprofiilia neuvoa (juokse, jos vielä voit!), Euroscale Coated v2 kiiltävälle
ja Euroscale Uncoated mattapaperille ovat ihan hyviä arvauksia. Välttämättä ei
kannata heti alusta lähtien alkaa värittämään CMYK-formaatissa, ellei käytä
ihan vain muutamaa, painofirman kanssa etukäteen sovittua väriä, joiden tarkat
väriarvot ovat tiedossa, esim: 20c 50m 5k. RGB-formaatti on kuvankäsittelyssä
hiukan kätevämpi, se vie tosiaan vähemmän tilaa ja kaikki filtterit ym. ovat
käytettävissä, toisin kuin CMYK-tilassa. Jos teet hommia RGB-tilassa, kannattaa
välillä kurkata photoshopin view-valikosta "preview in cmyk format" (tai jotain
sinnepäin), jolla näkee, missä väreissä tapahtuu muutoksia lopullista CMYK-
muunnosta tehtäessä. Myös "gamut warning" tms. on ihan hyödyllinen, se näyttää
harmaalla ne värit, joissa CMYKkiin käännettäessä tapahtuisi muutoksia.
Jos värität Photoshopissa, ääriviivat kannattaa tosiaan pitää omalla
layerillaan. Itse olen laittanut ääriviivalayerin ihan päällimmäiseksi ja
layerin asetukseksi Multiply, näin ei tarvitse deletoida valkoisia alueita eikä
ikävästi silmään pistäviä harmaita pikseleitä viivojen reunohin varmasti jää.
(esim. tämän värityksentein harmasävyinen ääriviivalayer päällimmäisenä
Multiply-asetuksella: http://picasso.pspt.fi/~samulivi/port/pai10hea.html). Jos
ei kuitenkaan Multiplyä halua käyttää, voi valkoiset alueet valita (ja sitten
deletoida) joko "taikasauvalla" tai (itse tykkään enempi) Select > Color Range -
toiminnolla, jolla saa helpommin säädettyä sitä, kuinka tumma harmaa vielä
tulkitaan "valkoiseksi", joten esimerkiksi juuri näiden ylimääräisten vaaleiden
pikselien määrää voi vähentää. Toinen tapa välttää turhien harmaiden pikselien
jääminen viivojen reunoille on käyttää Threshold-toimintoa ks. --->
Itse skannaan mv-ääriviivatkin mielummin grayscalena tai RGBnä ja halutessani
skarppia mustaa (enkä harmaasävyjä) käytän fotarin Image > Threshold -
toimintoa. Sillä saa viivan paksuuden ja herkkyyden mieleisekseen paljon
paremmin kuin skannerin tuhruisen previkkakuvan perusteella. Photarilla
värittäessä alkuperäinen mv-piirros mukautuu joka tapauksessa käytettävään
väriprofiiliin, joten bitmappina skannaaminen ei varmista sitä, että
värikuvassa musta olisi painettaessa tasan sata prosenttia mustaa ja nolla
prosenttia osavärejä.
3. Kirjapainossa painettavan värikuvan resoluutio on nyrkkisääntönä 300 ppi
(sanomalehdessä joku 170 ppi). Se riittää aivan hyvin. Ikävämpää on, jos
harrastaa sitä klaire linjeä, ja haluaisi silti käyttää myös värejä: 300 ppi ei
kunnolla riitä säilyttämäään ohuen viivapiirroksen siloisuutta, vaan
legopalikkaa muodostuu. Silloin mv-piirros pitäisi saada esim. 600 ppi:n, jopa
1200 dpi:n tasolle, mutta värikuvista tulisi tällä tarkkuudella aivan
tolkuttoman kokoisia. Tässä tapauksessa voi tosiaan viivapiirroksen skannata
erikseen bittikarttana ja väritykset tehdä erikseen matalammalla resoluutiolla,
ja kohdistaa ne sitten esim. Freehandissa, kuten joku jo ehdottikin.
Värittämistä varten kannattaa tietysti pitää fotosopissa ääriviivapiirroksesta
matalares. väliaikaisversio päällimmäisellä layerilla, jotta tietää mitä
värittää. Sitten lopuksi väliaik. viivapiirros pois, ja kohdistus Freehandissa
tarkan viivapiirroksen kanssa. Ja kyllä, Freehand 7-10 -versioissa voi muuttaa
bitmapin taustavärin läpinäkyväksi, ja huom: edustavärin saa valittua
haluamakseen ihan samaan tapaan kuin minkä vaan Freehand-objektin täyttövärin.
Ja jos tykkää tasaisista väripinnoista, voi tällaisen bittikarttakuvan värittää
suoraan Freehandissakin -> naks naks erivärisiä kuvioita vaan bitmapin alle.
4. Vektoroinnissa muodostuvia valkoisia alueita ei taida helpommin saada pois,
kuin Juhan (jääk. Kouvalainen/KaiPr, oletan?)mainitsemalla tavalla tai samaan
tapaan Freehandissa Modify > Combine > Punch -yhdistelmää (noin viikon)
napsuttelemalla. Vektoroinnin epätarkkuutta vastaan taas on yksi jippo, tosin
vielä työläämpi: vektoroinnin voi tehdä Photoshopissa. Aikaisemmin mainitulla
Select Color Rangella vaan mustat alueet valintaan ja sitten Paths- paneelista
alareunasta se kolmas kuvake oikealta, joka tekee valinnasta vektoripolun
(todella tarkkaan... joku altti pohjassa tai mikä olikaan namiska, voi vielä
säätää halutun lukutarkkuuden jopa pikselin murto-osien tarkkuudella). Sitten
pitää vielä polku nimetä raahaamalla sen kuvake siihen tee uusi polku- ikonin
päälle. Photosopissa vielä File > Export > Paths to Illustrator, ja sitten illu
tai freehandi auki ja jännäämään onnistuiko. Viivan väri pitää säätää
vektoriohjelmassa, niitä ei Photosoppi tajua.
5. Väripainossa voi säästää mania, jos tyytyy yhteen tai kahteen spotti- elis
lisäväriin. Monille omakustantajille varmaan tuttua... hommassa on taas omat
jipponsa, kannattaa kysellä painofirmoilta. Yhdelläkin lisävärillä saa aivan
huimia aikaan, jos hiiru pysyy käessä, esim. harmaasävykuvasta voi tehdä ns.
Duotone-kuvan, eli 2-sävykuvan vaikka Photarissa -> onnistuessaan tosi hienoa
ja arvokkaan näköistä jälkeä, ja vain mustalla ja 1 lisävärillä.
Voipuneena, mutta onnellisena näppikselle lyyhistyy,
Samuli
