[puhekupla] dubbauksesta
From: Kivi Larmola (kivi@kaapeli.fi)
Date: 30.10.2002 - 15:37:37
sami.ronkainen kirjoitti:
>Tietysti voi olla, että Lehtosaaren dubbauksissa homma toimiikin sopivassa tasapainossa (en ole kovin monta Disney-piirrettyä suomeksi katsonut, mutta esim. Toy Storyt yllättivät tasokkuudellaan - odottelin falsetissa irvokkaalla äänellä riekkumista, mutta yllätyin positiivisesti) ja ne onkin jotkut muut, jotka ovat ottaneet Lehtosaaren haastatteluista yllämainitun vinkin vastaan osaamatta soveltaa sitä ;-)
Lehtosaaren dubbaus on saanut kiitosta osakseen, mutta ei se silti tee siitä yhtä hyvää kuin alkuperäinen amerikkalainen äänityö. Joku juttu tässä on, ettei edes disney-rainojen äänimaailmaa kyetä saamaan siedettäväksi - henkilökohtaisesti mua häiritsee sellaisetkin asiat kuin huonosti ajoitetut kompressorit, väärät mikkietuasteet (suhteessa mikkivalintoihin) ja matalaresoluutioiset plugikaiut. Ei niin, että tietäisin, mitä kalustoa käytössä on ja millä ajetaan, mutta "se maaginen kimallus" kyllä puuttuu, se on selvä.
Muuten musta tuntuu, että meillä elää animaation dubbauksessa tuo Heikki Prepulan varjo päällämme
;-) - jos muistatte "Taaperopaapero Patikkajalka" -lyhärit, nehän oli nelivuotiaan puhumia että tuntuisivat lapsille luontevammilta; valitettavasti Prepula ei ollut ottanut huomioon, että näköyhteyden puuttuessa nelivuotaan ääni ei mitenkään järeästi eroa vaikeasti kehitysrajoitteisen aikuisen äänestä, kun oikein pahasti sattuu. Lopputuloksena oli kiusallinen olo niin isoille kuin pienillekin katsojille, kuin myös allekirjoittaneelle koneenkäyttäjälle, joka sai näytöksen loputtua korvat punaisina selittää lapsille, että "se on vielä noin pieni, ettei se oikein osaa puhua"...
Toisaalta, sama kotikutoisuus on kaikessa kotimaisuudessa läsnä. On kuin taannoinen värifilmiin siirtyminen olisi vapauttanut lopputuotannollisesta vastuusta - ja niinhän se itse asiassa ajoittuikin samaan aikaan, kun elokuvilta katosi yleisö ja siirryttiin pelkkään apuraharahoitukseen. Negatiivien värinkorjailu on usein mitä on, eikä kuvasommittelua tai dialogia seuratessa joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta erota komediaa draamasta. Onneksi nimen omaan tässä on tapahtunut kehitystä, eikä peliä vielä ole menetetty - toivotaan, että kaupallinen radiomainostuotanto tuo "jotain rotia" äänituotantoon samalla tavalla kuin ulkoistettu tv-tuotanto on lopulta tuonut visuaalisuuden takaisin elokuviin; esimerkkinä vaikkapa Olli Saarelan "Bad luck love" - juoneton mutta hemmetin tyylikäs.
Polemiikkia! Barrikadeille, siskot ja veljet, tuotannollisen vastuun puolesta!
:-D
Kivi
- application/ms-tnef liite: stored
