Re: [puhekupla] Kotimaisen sarjakuvan arvostus nousussa
From: Reima Mäkinen (kuvagra@nic.fi)
Date: 03.07.2002 - 12:03:03
Tästä Auran aloittamasta aiheesta meinattiin saatiin aikaan kunnon
kesäkeskustelu! Lisäänpä minäkin muutaman rivin ainaisten ruikutusten
rimpsuun.
Haavikko viime viikolla radiossa loihe lausumaan:
"Kirjailija katkeroituu aina jos hän tavoittelee jotain." Tämä tarkoitti
jotakin sellaista, että ei ole kirjailijan tehtävä huolehtia siitä mihin
hänen teoksensa joutuu. Kustantaako sen Viiksekäs Muija -yhtiö, vai
joutuuko hän kopioimaan sen itse. Senkään ei pitäisi ratkaista paljonko
sitä ostetaan tai luetaan. Taiteilijan pitäisi luottaa siihen, että sitä
kustannnetaan ja luetaan jos teoksen sanoma on tarpeeksi
hyvä/ajankohtainen/tärkeä.
Maailmahan ei juuri toimi noin, tiedetään. Mutta siinä vaiheessa kun
yksittäinen taiteilija alkaa yrittää muuttaa Suomalaisen kirjakaupan tai
lukevan yleisön makua hän alkaa olla merta kauempana kalassa, kaukana
omasta lestistään.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että sarjakuvapiirtäjä voisi toimia alan
vakiintuneissa yhdistyksissä (jos hän kaipaa muutosta), sillä ne ovat
vaikutuskanavina tehokkaampia kuin vaikkapa purnaaminen tällä listalla.
Sarjakuvapiirtäjän tärkein homma on mielestäni tehdä PAREMPIA SARJAKUVIA.
Maailmassa on niin paljon kauniita kuvia, hyviä tarinoita, kivoja
painotuotteita ja muita hienoja esineitä, että niiden kanssa sitä vaan on
yritettävä kilpailla.
Jos piirtäjä haluaa tehdä pitkää ja taiteellista tulee leipä
keplottelemalla, ehkä apurahoista, perinnöistä, ym. Ja jos taas tekee
lehtiin, ne maksavat mitä maksavat.
Jos ihminen haluaa elämässään kuluttaa saman verran rahaa kuin
keskiluokkaiset normijuustot, ei sarjakuvapiirtäjän ammattiin kannata
ensisijaisesti suuntautua.
Tero valottikin jo kustantajan näkökulmaa. Kohta 5 minua kyllä hieman
ihmetytti:
>5) Sarjakuva ei koskaan tule olemaan tuottoisaa businesta Suomessa.
>Omansa voi juuri ja juuri saada takaisin.
Riippuu paljonko tuottoa pitäisi saada? Kyllä minäkin mieluummin sijoitan
muualle kuin kustantamiseen. Mutta oikeilla tuotteilla näköjään Suomessakin
nettoaa. Ehkä ongelmana ovatkin A-Banaanin ja H-Magazinesin kaltaiset
ökyfirmat, jotka eivät tunnusta kustannustoiminnan kulttuuriarvoa, eli
sijoita hittituotteista saatuja voittoja myös huonommin myyvän sarjakuvan
subventoimiseen. Näinhän tehtiin kirjallisuuden kanssa ennen maailmassa.
Kustannusbusineksen luonteeseen kuuluu se, että uusia nimikkeitä täytyy
aina silloin tällöin kokeilla, varmoja hitteja ei synny itsestään.
Businekseen kuuluu myös tappiontasaukset, myymättä jääneestä varastosta
tehtävät poistot, jne.
>2) Jakelukanavat.
Asiallinen pointti. Vaikka Suomi on välisarjan maa, meiltä puuttuu
sarjismeiningeistä myös se väliporras, eli tukkumyyjä.
Viimeviikolla käydessäni ostamassa Otsamon pienen kotimaisen olennon
(Munkkiniemen ostarin Suomalaisesta), kuulin kun joku vanha äijä viritti
keskustelua myyjän kanssa siitä että sarjakuva on hyvä juttu. Hänkin oli
poiminut mukaansa alelaarin aarteita. Myyjä meinasi, että heillä sarjakuvan
kysyntä on viime vuosina kasvanut (eittämättä Juban ja Heilän & Rossen
ansiosta) ja epäili syyksi internettiä. Sieltä kun näkee kaikkea kivaa niin
siiten niitä tullan ostamaan.
Oli miten oli. Sarjakuvalla menee Suomessa mukavasti, ja ehkä kohta menee
vielä paremmin kun sähköisen mediakentän myllerrys on tasaantunut. Ehkä
netti ja kapulasarjikset tosiaan generoi myyntiä myös printtiin.
Toimivathan kirjapuolella pokkari ja kovakansikin mainiosti yhteen.
Olen muuten miettinyt noista sarjisleffoista ihan samaa kuin Ville H.
Spiderin ja Ryhmiksen nähtyäni voin todeta, että olihan ne stoorit tosi
ohuita ja laskelmoituja. Nykytekniikalla supersankarit ja niiden voimat
vaan näyttävät HIEMAN uskottavammilta kuin Adam Westin ja Christopher
Reeven kalsaripelle-touhut, tämä lienee suuren yleisön kannalta relevanttia.
reim
