Mikko Vartiaisen puheenvuoro Varovaisuusperiaate ja metsälaki Kansallisilla
metsäkäräjillä nostaa pöydälle ison asian. Asia on kuten Vartiainen
toteaa: suomalainen metsänhoitomalli ja metsälaki eivät ole sopusoinnussa
Rion sopimusten(sen enempää kuin Euroopan metsäministerikokouksenkaan
päätösten) kanssa.
Näissä kokouksissahan päätettiin, että luonnon monimuotoisuutta on
suojeltava mm. ekosysteemien toimintakyvyn vuoksi. Tämä tarkoittaa silloin
sitä, että monimuotoisuutta on suojeltava kaikissa metsissä, sillä
metsäekosysteemien toiminnallinen järjestelmä rakentuu eliölajeista.
Suomalainen malli kuvittelee, että kyse on vain lajien suojelusta
uhanalaistilastojen kannalta, jolloin uhanalaisia lajeja voidaan suojella
varsinaisten talousmetsien ja käsiteltyjen alueiden ulkopuolella,
suojelualueilla ja avainbiotoopeissa.
Tästä ei kuitenkaan kansainvälisessä kontekstissa ole kysymys. Myös
käsitellyissä metsissä on säilytettävä metsän rakenne ja dynamiikka ja
lajistollinen monimuotoisuus. Kyse on paitsi lajiston säilyttämisestä myös
ekosysteemien ja koko biosfäärin toimintakyvyn säilyttämisestä.
Nykyinen metsämalli ei tätä todellakaan tee. Avohakkuisiin perustuva
jaksollinen kiertoaikamalli
a) muuttaa luonnostaan erirakenteiset sekametsät enemmän tai vähemmän
tasarakenteisiksi yhden tai kahden puulajin viljelymetsiksi avohakkuilla,
taimikonhoidolla, ensiharvennuksella ja alaharvennukseen perustuvilla
kasvatushakkuilla
b) poistaa talousmetsistä käytännössä yli 80 vuotiaan ylispuuston, joka on
sentään metsien geneettisen jatkuvuuden perusta, sillä juuri ylispuut ovat
metsien uuden sukupolven geeniperimän kantajia.
c) pitää metsien puupääoman ja koko hiilivarannon olennaisesti alempana
kuin luonnontilaisissa metsissä tai jatkuvan kasvatuksen metsissä
Näiden toimien vuoksi metsäluonto köyhtyy, yksipuolistuu, eikä
käsittääkseni edes muutamien prosenttien suojelualueilla voida turvata edes
lajien säilymistä , sillä reservaattisuojelu romahtaa viimeistään
muutamassa vuosikymmenessä metsän oman kasvudynamiikan vuoksi. Emme voi
museoida metsiä ja ennemmin tai myöhemmin vanhojen metsien sirpaleet
luonnondynamiikan mukaisesti uudistuvat.
Silloin metsissämme ei ole enää vanhoja metsiä eikä niiden eliöstöä.
Ainoa vaihtoehto on kehittää suojeluverkoston lisäksi talousmetsiin toimiva
metsänhoitomalli, joka turvaa metsien luonnollisen erirakenteis- ja
sekametsärakenteen olemassaolon ja antaa tilaa myös ylispuustolle ja
suuripuustoisille kehitysvaiheille.
On selvää, että jos hakkuita vielä nykyisestäänkin nostetaan tilanne
entisestään huononee, sillä yhä nopeammin katoavat monimuotoisuuttaan
vielä säilyttäneet varttuneet metsät maisemasta. Reunalan arvio (kts.
www.mmm.fi/kmo) siitä, että hakkuita nostamalla voitaisiin jotenkin
kestävyyttä jopa parantaa, on käsittämätön ja jää historiaan osoituksena
metsäntutkimuksen suunnattomasta itsepetoksesta aikanamme.
Kestävä vaihtoehto sekä avohakkuu/kiertoaikamallille että vanhalle
määrämittaharsinnalle on olemassa. Se perustuu jatkuvaan kasvatukseen,
jossa luonnondynamiikkaa mukaillen myös ylispuustolle annetaan tilansa.
Kuten kuvat kertovat
hyvällä harsintahakkuulla myös talousmetsien metsäkuvasta löytyisi vanhan
metsän kriteerit täyttävää metsää.
Tämä malli turvaa myös tulevalle sukupolvelle ja metsätaloudelle kestävät
mahdollisuudet, toisin kuin tehometsätalouden estoton
sellunviljelyprojekti laatuarvoista piittaamatta.
Mitä pitemmälle Suomessa jatketaan kansallista metsäitsepetosta
mallikelpoisuudesta ja kestävyydestä, sitä suuremmat vahingot tuotetaan
koko maalle ja metsätaloudelle kuplien puhjetessa kansainvälisellä
näyttämöllä vääjäämättä aikanaan. Vastuu kansakunnan harhauttamisesta on
ehdottomasti tutkijoilla, joiden tulisi todellakin luopua propagandistin
roolistaan ja ryhtyä tiedemiehiksi.
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/