Huomenta taas Hannu harsintajulkilausuman 50-vuotisaamuun (13.11.1948)
>
> Viestisi vahvistaa sen esitetyn ajatuksen, ettei kansallisessa
> metsäohjelmassa todellakaan voida sanoa suojelualueiden verkoston
olevan
> riittävä. Sinunkin mielestäsi tietoa on vielä riittämättömästi
tällaiseen
> johtopäätökseen.
Tietoa ei ole riittävästi kummankaansuuntaisiin (riittää/ei riitä)
johtopäätöksiin. Tieto valtion ja metsästä elävien ihmisten rahapussin
rajallisuudesta täytynee kuitenkin myös ottaa yhdeksi suojelun määrän
lisäämistä rajoittavaksi reunaehdoksi. Joka tapauksessa konkreettinen
tutkimustieto suojelun hyödyistä (jopa markoiksi muutettuna) olisi paras
keino perustella "riittävää" suojelualueverkkoa.
Käsittääkseni jopa vetämässäsi nuorten metsien hoito-
> kampanjassa ja valtaosassa taimikonhoitoa nykyisellään pääosa pois
> raivattavasta puusta on lehtipuuta.
>
> Nyt kun luonto on itse hoitamassa aukkohakkuiden katastrofien jälkeä
> nostamalla sinne leppää, haapaa, pihlajaa, koivua, ne valtaosin
> raivataan pois yhä. Luulen että tässä tehdään taas, valtion tuella
> vielä, selvää ekologista ja ekonomista vanhinkoa.
>
> Annettakoon nousta luontaisen dynamiikan mukaisesti koko puulajien
kirjo ja
> kyllä se sieltä nousee myös se selluteollisuuden kuusi- ja mäntypuu(
Jos
> nyt 40 vuoden kuluttua puusta tehdään paperia ylipäänsä!)
>
Se on selvää, että nuoren metsän hoidossa suositaan niitä puita, joista
tulee tulevaisuuden tukki- ja vaneripuuta. Hoidon tavoitteena on
luonnollisesti joko havu- tai lehtipuuvaltainen metsikkö sen mukaan,
mille puulajille uudistaminen tehdään. Lehtipuita, pökkelöitä ja
valtapuustoa haittaamattomia pensaitakin mahtuu (täytyy mahtua)
hoidettuun taimikkoon.
Puulajien kirjo saa kyllä nousta. Sen sijaan "kirjoa" ei voi kasvattaa
hoitamattomana 40 vuotta teollisuuden tarpeisiin. Tiedät itsekin
metsänomistajana varsin hyvin, ettei hoitamattomana ensiharvennukseen
saakka kasvatetusta pusikosta löydy paljoakaan käyttöpuuta pinoon. Vielä
karmeampaa on se jälki ja ne kustannukset, jotka 40 vuoden päästä (jo
nyt?) käytettävät koneet saavat aikaan hoitamattomassa pusikossa.
Taimikonhoito raivaussahalla on kannattavaa metsänomistajan talouden,
metsäteollisuuden, kansantalouden, maiseman ja luonnon kannalta.
Voidaanhan hoidon yhteydessä antaa tilaa myös harvinaisille, kilpailussa
heikosti menestyville kasvilajeille. Kaikki on kiinni osaamisesta.
> Vastaat myös ajouraproblematiikkaan. Tämä onkin monelle
metsänomistajalle
> tänä päivänä ajankohtainen kysymys. Laskeako monitoimikone
> ensiharvennukseen. Kirjoitat:
>
> Tieteelliset mittaukset osoittavat,
> >että noin puolet ajouran leveydestä korvautuu tieuran varrella
seisovien
> >puiden paremmalla kasvulla (mikäli niitä ei kolhita). Näin viiden
metrin
> >tie vastaa 2,5 metrin "hukkatilaa". Kuutiometreinä tämä tietää
> >kasvutappiota, joka kestää noin 10 vuotta ja on suuruudeltaan
> >kokonaisuudessaan 7-10 m3 hehtaarilla 10 vuoden aikana (Isomäki &
> >Niemistö).
>
> Jos tehdään koko kiertoajan pituinen laskelma ja lasketaan metsäalan
> tukkipuun tuotto, ajourat merkitsevät paljon suurempaa menetystä.
Sentään
> viidennekseltä metsän pohjapinta-alaa ei saada tukkia ollenkaan, vain
> propsia.
Koko kiertoajan laskelman mukaan tappio ei ole sen suurempi. On
nimittäin muistettava, että jo toisen harvennuksen jälkeen puiden
välinen etäisyys metsässä on keskimäärin 4 metriä, luonnon
aukkopaikoissa enemmän (esim. eri-ikäismetsän taimettumisaukoissa). Se
on totta, että ajourien vuoksi joudutaan poistamaan myös joitakin hyviä
tukkipuuaihioita jo harvennuksessa. Onneksi ajouria ei ole pakko tehdä
viivottimensuoriksi myöskään tasaikäisissä metsissä, vaan parhaita puita
voi jonkin verran kierrellä.
>
> Oikea tapa vertailla ajourien tappioita olisi ottaa vertailukohdaksi
> erirakenteiskasvatus.
> Siinä nimittäin ajoura voidaan tehdä aukkokohdista, poistettavista
puista
> ja puurymistä toiselle ja ajoura on samalla olennainen osa metsän
> uudistumista. Koska samaa uraa ei tarvitse ajaa toista kertaa,
peittyy
> ura taimikolla ympäryspuiden toimesta nopeasti ja reunavaikutus tulee
myös
> tässä tapauksessa reunapuiden hyödyksi. Tukkipuuta saadaan koko
> pohja-alalta. Ymmärtääkseni tässä on selvä etu erirakenteisen metsän
> kasvatuksen hyväksi.
Tasarakenteisessa metsässä tukkipuuta saadaan tukkivaltaisista
metsiköistä, joissa puolestaan on paljon enemmän tukkipuuta hehtaarilla.
Taimet kasvavat puolestaan taimikkokuvioilla, jolloin ne eivät aiheuta
aukkoisuutta (=tukkipuun tuotostappiota) ympäri metsäaluetta.
Erirakenteisessa metsässä tukkia ei voi saada taimikkovaltaisista
pienaukoista ennenkuin taimet ovat varttuneet tukkipuiksi. Luontoa ei
voi petkuttaa.
Tasa- ja erirakenteismetsätaloudella ei ole hakkuutulojen tai tukkipuun
tuotoksen tasaisuuden kannalta mitään eroa, jos molemmissa tapauksissa
uudistuminen onnistuu yhtä hyvin. Metsänomistajalla voi olla
"omistuksessaan" (tilallaan) sama määrä kaikenikäisiä (-kokoisia) puita
kummassakin tapauksessa. Tasaikäistaloudessa tietyn ikäiset puut
kasvavat 1-2 hehtaarin kokoisissa ryhmissä (metsiköissä);
erirakenteismetsässä sekaisin. Molemmissa tapauksissa uudistuminen voi
tapahtua luonnonsiemennyksestä tai metsään voidaan kylvää tai istuttaa
taimia.
Ainoa käytännön ero menetelmissä on metsikkökuvion
(käsittely-yksikön)koko. Eri-ikäismetsässä se on muutamia puita,
tasaikäismetsässä muutamia hehtaareita. Suurin käytännön kysymys on näin
ollen kuvion koon vaikutus metsikön käsittelyn rationaalisuuteen.
Tasaikäismetsätaloudessa kullakin metsikkökuviolla käydään ajelemassa
koneilla ehkä 10-20 vuoden välein; eri-ikäismetsässä huomattavasti
useammin.
>
> Jos metsänomistajat kieltäytyvät pystykauppa/avohakkuu-komennosta
> tarpeeksi laajalla rintamalla, muutos metsätalouden rakenteisiin
tapahtuu
> välittömästi.
Entäpä, jos yllä mainitsemasi "komennon" annammekin me metsänomistajat
omilla päätöksillämme silloin, kun tarvitsemme rahaa?
Keskusteluterveisin
Kari Mielikäinen
>
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.