• Ensimmäinen vaalikeräys on vuodelta 1907, jolloin ensi kerran yhtäläisen äänioikeuden tullessa voimaan valittiin kansanedustajia yksikamariseen eduskuntaan.

• Keräysidean isä on kirjankustantaja Werner Söderström.

• Vaalikeräys on jo liki sata vuotta saattanut yhteen vammais- ja kansanterveystyöstä kiinnostuneita ihmisiä yli puolue- ja kielirajojen.

• 1960-luvulle saakka vaalikeräystuotto käytettiin tuberkuloosin vastustamistyöhön.

• Vuodesta 1991 lähtien 17 kansalaisjärjestöä on yhteistuumin kerännyt vaalikeräyksin varoja vammais- ja kansanterveystyölle. Järjestöillä on yhteensä noin 500.000 jäsentä.

Ensimmäinen keräys jo 1907

Ensimmäinen vaalikeräys Suomessa on jo vuodelta 1907, jolloin uuteen yksikamariseen eduskuntaan ensi kerran valittiin edustajia yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella. Vaaleja juhlistettiin keräyksellä vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi.

Vaalikeräyksen synty liittyy läheisesti järjestäytyneen tuberkuloosin vastustamistyön syntyyn. Tuberkuloosi oli vakava kansantauti ja yleinen kuolinsyy vuosisadan vaihteessa. Kun 1880-luvulla selvisi, että taudin takana on aikaisemmin tuntematon basilli, oli pikkuhiljaa saatavilla tarpeeksi tietoa elämäntapojen, sosiaalisten olosuhteiden ja ajoissa aloitetun hoidon merkityksestä. Voitiin vakavasti ryhtyä puhumaan taudin vastustamisesta.

Kansainvälisten seminaarien innoittamana ja muiden maiden mallia noudattaen ruotsinkielinen Suomen Lääkäriseura asetti tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen perustamisen tavoitteekseen vuonna 1905. Myös suomenmielinen lääkärien Duodecim-seura kannatti yhdistystoiminnan aloittamista. Perustettiin toimikunta, jossa oli kummankin seuran jäseniä. Elettiin poliittisesti levotonta aikaa ja toimikunta kokoontui vasta huhtikuussa 1907 valmistelemaan sääntöehdotusta ja kutsumaan yleiseen kokoukseen.

Vaalikeräys "huomattava rakkaustyö"

Koska valtio ei ollut halukas sijoittamaan tuberkuloosityöhön, oli rahoitusta etsittävä toisaalta. Noin kuukausi ennen maaliskuun 1907 eduskuntavaaleja kirjankustantaja Werner Söderström vetosi päivälehdissä lukijoihin sanoin: "Eikö kuitenkin voitaisi näiden merkkipäivien muistoa ikuistaa jollakin teolla, jollakin huomattavalla rakkaudentyöllä, jossa kaikki voisivat yhtyä, johon kakki voisivat ottaa osaa ja josta kasvaisi sovun ja siunauksen hedelmiä koko vastaisuudeksi".

Söderström ehdotti, että vaalien yhteydessä järjestettvällä keräyksellä autettaisiin aikaansaamaan kansanparantola keuhkotautia sairastaville. Miten keräys käytännössä hoidettaisiin jäi Raittiuden Ystävien rva Augusta af Heurlinin aloitteen varaan, joka julkaisi pari päivää myöhemmin avoimen kutsun neuvotteluun keräyksen käytännön toteuttamisesta. Perustettiin Väliaikainen Keräystoimikunta, jonka lääketieteellisistä ja muodollisista asioista vastasi Duodecim-seura ja käytännön järjestelyistä Raittiuden Ystävät. Seurojen yhteistyö oli luontevaa, sillä suurimpina kansallisvaaroina pidettiin viinaa ja keuhkotautia.

Vasta pari päivää ennen vaaleja toimikunnalle heltisi keräykseen oikeuttava lupa, ja utopialta vaikuttaneesta ideasta tuli totta. 15.-16.maaliskuuta 1907 keräys toimeenpantiin vaalihuoneistojen ulkopuolelle rekvisiittana lippusalkoon vedetty keuhkotaudin vaaroista valistava juliste. Ensimmäisen vaalikeräyksen tuotto oli 30.016,87 mk.

Monipuolista toimintaa tuberkuloosin vastustamiseksi

Toimikunta vakinaistettiin kesäkuussa 1907 ja nimeksi tuli Keräystoimikunta Vähävaraisten Keuhkotautisten Hyväksi (1921-29 nimenä Vähävaraisten Keuhkotautisten Avustamisyhdistys). Keräystoimikunta ajoi mm. varattomien keuhkotautisten parantolahoidon järjestämistä sekä siirtolatoimintaa ja muita lasten vastustamistyötä edistäviä toimenpiteitä. 1910 tavoitteeksi tuli malliparantoloiden verkoston luominen, joka osoittautui käytännössä vaikeaksi. Moni parantola sai kuitenkin alkunsa vaalikeräystuotosta.

Elokuussa 1907 perustettiin toinen alan yhdistys, Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Ruotsinkielisenä se painotti toimintansa Länsi-Suomeen, kun taas suomenmielinen Keräystoimikunta keskittyi enemmän Itä-Suomeen. Yhdistykset perustivat yhteistyön edistämiseksi vuonna 1924 "Seisovan toimikunnan eli delekatsioonin", josta vuonna 1930 syntyi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Suomi-sanan lisääminen nimeen ikään kuin korosti kansallista aspektia pyrkien jättämään varjoon yhdistysten kieli- ja puoluekiistat.

Ennen itsenäistymistä valtion tuki yhdistyksille oli sangen vähäistä, joten niiden oli vaalikeräyksien lisäksi keksittävä myös muuta varainkeruuta toimintansa rahoittamiseksi. Vastustamisyhdistys myi mm. joulumerkkejä ja Keräystoimikunta järjesti arpajaiset. Alkuun yhdistykset painottivat hieman eri tavalla ehkäisyn ja parantolahoidon tärkeyttä. Kahden yhdistyksen olemassaolo lisäsi kilpailua ja edisti näin tuberkuloosin vastustamiseksi tehtävää työtä. Yhdistykset harrastivat monenlaista toimintaa yhteisen asiansa edistämiseksi. Vuonna 1912 Keräystoimikunta vastasi kansanopistojen opettajille tarkoitetusta tuberkuloosikurssista. Vastustamisyhdistyksen järjestämä hoitajien koulutus alkoi vuonna 1913. Keräystoimikunta myös järjesti kursseja, joiden puitteissa annettiin mahdollisuus työharjoitteluun. Ajan henkeen Keräystoimikunta organisoi eri tyylilajien kirjoituskilpailuja oppimateriaalin kokoamiseksi. Se teetti mm. ensimmäisen suomenkielisen sairaanhoitajille osoitetun oppikirjan tuberkuloosista. Lisäksi pidettiin esitelmiä ja valistustilaisuuksia.

Keräystoiminta laajalle pohjalle

Toisen maailmansodan jälkeen tuberkuloosityön tullessa lakisääteiseksi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen tärkeälle työlle kohdistui vähemmän paineita. Maahan oli perustettu lukuisia muita vammais- ja kansanterveysyhdistyksiä, joilla oli tarvetta varainkeruuseen. Tuberkuloosipotilaiden liitto (nyk. Keuhkovammaliitto) oli jo 1945 saanut keräysluvan kunnallisvaalien yhteyteen. Liitto suoritti keräyksen myös 1956. Kehitysvammaliitolle myönnettiin keräyslupa vuoden 1968 vaaleihin. Myös Invalidiliitto haki lupaa, jonka se sain vuoden 1970 eduskuntavaaleihin.

Nykyinen usean järjestön välinen yhteistyö juontaa vuoteen 1971, jolloin Invalidiliitto, Kehitysvammaliitto, nykyinen Keuhkovammaliitto ja Sotainvalidien Veljesliitto yhteistyössä jatkoivat vaalikeräysperinnettä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen luopuessa siitä. Liitot sopivat palauttavansa neljäsosan tuotosta paikallisyhdistyksille ja jakavansa oman osuutensa suhteessa paikallisyhdistysten aktiivisuuteen. Eduskuntavaaleissa 1983 keräykseen otettiin mukaan Kehitysvammaisten Tukiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kuurojen Liitto ja Kuulonhuoltoliitto. Förbundet De Utvecklingsstördas Väl tuli mukaan presidentinvaalikeräykseen 1988.

Vaalikeräyksen historian dramaattisin vaihe lienee eletty vuoden 1988 kunnallisvaalien kynnyksellä, kun Hämeen Lääninhallitus, vammaisjärjestöjen yllätykseksi, myönsi kahdeksalle kansanterveysjärjestölle valtakunnallisen keräysluvan. Kyseiset järjestöt olivat Allergia- ja Astmaliitto, Epilepsialiitto, Munuais- ja Siirtopotilaiden Liitto, Psoriasisliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen MS-liitto, Suomen Reumaliitto ja Suomen Sydäntautiliitto. Viime hetkellä vammaisjärjestöjen liittouma sai Uudenmaan Lääninhallituksen myöntämän keräysluvan. Yhdet kilpailevat keräykset riittivät saamaan järjestöt etsimään yhteisymmärrystä. Vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien yllä mainitut 17 järjestöä on yhteistuumin kerännyt varoja vammais- ja kansanterveystyölle.

Aloittaessaan laajapohjaisen yhteistyön vuonna 1991 järjestöt sopivat keräystuoton uudelleenjaosta. Tuotto sovittiin jaettavaksi tasan paikallisyhdistysten ja keskusliittojen kesken, kuitenkin niin että liitot yhä vastaisivat keräyskuluista. Keskusliitot päättivät jakaa oman osuutensa niin, että vammaisjärjestöt saavat siitä kukin 1/12 ja kansanterveysjärjestöt 1/16 - poikkeuksena FDUV, Kehitysvammaliitto ja Kehitysvammaisten Tukiliitto, jotka jakavat yhden 1/12 saaden kukin 1/36; sekä Kuurojen Liitto ja Kuulonhuoltoliitto, jotka jakavat yhden 1/12 saaden kumpikin 1/24. Kymmenessä vuodessa liittojen ja paikallisyhdistysten yhteistyö on löytänyt hyvin toimivat muodot yhteisen asian edistämiseksi.

Vaalikeräys yhä tärkeä tulonlähde

Vammais- ja kansanterveysjärjestöjen työn muodot ovat muuttuneet sitten ensimmäisen keräyksen vuodelta 1907. Niiden tärkein tehtävä on kuitenkin säilynyt: vammaisten ja eri potilasryhmien tasa-arvopyrkimysten ajaminen. Työsarkaa yhä riittää ja kaikki taloudellinen tuki on tervetullutta.

Vaalikeräys on yhä merkittävä tulonlähde järjestöjen paikallisyhdistyksille, jotka saavat puolet kuntansa vaalikeräystuotosta. Useimmille yhdistyksille vaalikeräys on yksi tärkeimmistä varainhankinnan muodoista. Yhdistykset ajavat paikallistasolla jäsentensä asiaa, tiedottavat, järjestävät kursseja ja luentoja sekä tarjoavat jäsenistölle virkistystä ja hoitoa.

Vaalikeräystä järjestävät kansalaisjärjestöt yhdistyksineen voivat syystä olla kiitollisia laajan yleisön suopeudesta asialleen, sillä keräys tuottaa yhä hyvin, vaikka sillä nykyään on satoja kilpailijoita. Sakari Härön sanoin voimme todeta, että maamme ehkäpä vanhimman jatkuvan keräyksen avulla "kansakuntamme toistuvasti juhlistaa sitä suurta saavutusta mitä vapaat vaalit merkitsevät".

Lähteet:

Ahto-Kari, Reijo: Elämä voittaa, Puoli vuosisataa työtä keuhkovammaisten hyväksi (1991)

Härö, Sakari: Vuosisata tuberkuloosityötä Suomessa (1992)

Mähönen, Hannu: Omin voimin yhteistoimin, Invalidiliitto ry 60 vuotta (1998)