Maansisäiset pakolaiset eli evakot pakenevat vainoa, aseellista selkkausta tai yleistä väkivaltaisuutta, mutta ulkomaille paon sijasta he ovat jääneet oman kotimaansa rajojen sisäpuolelle.

Myös suomalaisilla on kokemusta maansisäisistä pakolaisista. Toisen maailmansodan jälkeen 420 000 suomalaista joutui lähtemäänevakkoon ja jättämään kotinsa Suomen menetettyä maa-alueita Neuvostoliitolle.

Evakkojen määrä on viime vuosina kasvanut, koska maailman sotien luonne on muuttunut valtioiden välisistä konflikteista maiden sisäiseksi, usein pitkäkestoiseksi väkivallaksi. Myös monet kehitysmaat ovat alkaneet sulkea rajojaan kriisiytyneiden naapurimaidensa pakolaisilta.

Päinvastoin kuin kansainväliseen suojeluun oikeutetut pakolaiset, evakot kuuluvat oman kotimaansa suvereniteetin ja lainsäädännön piiriin. Sen enempää YK:lla kuin muillakaan kansainvälisillä toimijoilla ei ole laillista toimivaltaa heidän suojelemisekseen tai auttamisekseen. 

Evakkojen kotimailla ei aina ole halua tai kykyä heidän tukemiseensa, ja evakoiden humanitaarinen ja turvallisuustilanne on maailman konfliktialueilla usein vaikeampi kuin kansainvälisten järjestöjen avustamilla pakolaisilla.

YK:n yleiskokouksen päätöksellä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n toimivaltuuksia on laajennettu siten, että se voi tietyissä tilanteissa – ja taloutensa niin salliessa – auttaa myös maansisäisiä pakolaisia. YK:n pääsihteerin nimeämä maansisäisten pakolaisten tilannetta selvittänyt erityislähettiläs on myös laatinut 1998 heidän auttamistaan koskevan ohjeiston.

Maailmassa on arviolta 25 miljoonaa evakkoa. UNHCR auttoi vuonna 2002 noin 5,8 miljoonaa evakkoa.

Lisätietoja maansisäisistä pakolaisista (Internally Displaced Persons, IDP’s) esimerkiksi Global IDP Projectin kotisivulta www.idpproject.org

Perustuu tekstiin Suomen pakolaisapu: Maailman pakolaistilanne.