Hyväksymällä Geneven sopimukset ja sitoutumalla kohtelemaan vihollisiaan inhimillisesti valtio pyrkii takaamaan vastaavan kohtelun sotatoimien uhriksi joutuville omille kansalaisilleen. Allekirjoitettuaan ja ratifioituaan sopimukset valtio on velvollinen noudattamaan niitä ja lisäksi seuraamaan muiden valtioiden menettelytapoja sekä tarpeen tullen ryhtymään toimenpiteisiin rikkomusten estämiseksi ja rankaisemiseksi. 

Tämä velvollisuus varmistaa sopimusten kunnioittaminen ei kuitenkaan milloinkaan oikeuta aseelliseen toimintaan toista valtiota vastaan.

Sotarikosten tuomitseminen

Kansainvälisillä sopimuksilla ei ole kansallisen lain täytäntöönpano- ja valvontamekanismeja, vaan valtiot sitoutuvat sopimukseen liittyessään saattamaan kansalliset lakinsa ja muut säännöksensä sopimuksen mukaiseksi. Tähän sisältyy velvollisuus sisällyttää rikkomuksista rankaisu kansalliseen lainsäädäntöön, mikä on Suomessa toteutettu rikoslain säännöksillä. YK:n turvallisuusneuvosto on lisäksi perustanut kansainväliset rikostuomioistuimet entisen Jugoslavian ja Ruandan alueelle käsittelemään tiettyjä rikkomuksia.

Kansainvälinen rikostuomioistuin

Uusi edistysaskel otettiin vuonna 1998, jolloin usean vuoden valmistelun jälkeen solmittiin pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamispöytäkirja. 

Kansainvälinen rikostuomioistuimen perustava sopimus astui voimaan vuonna 2002, kun tarvittava määrä valtioita oli ratifioinut sen. Kansainvälinen rikostuomioistuinen ei ole vielä varsinaisesti aloittanut toimkintaansa, mutta sen odotetaan tuovan uutta terää vakavien sotarikoksien sekä eräiden ihmisoikeusrikkomusten rankaisulle. Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat kaikkein vakavimmat humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeuksien loukkaukset.

Kansainväliset keinot ovat kuitenkin vasta toissijaisia, valtioilla ja niiden kansallisilla tuomioistuimilla tulee edelleen olemaan ensisijainen velvollisuus valvoa humanitaarisen oikeuden säännösten toteutumista.

Teksti: Suomen Punainen Risti