Geneven yleissopimukset vuodelta 1949:

I Geneven sopimus maavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta (maasotasopimus) 

takaa haavoittuneille ja sairaille sotilaille tasapuolisen kohtelun ja oikeuden suojaan ja hoitoon.
takaa lääkintähuollolle ja -henkilökunnalle puolueettomuuden ja suojelun.
määrittelee punaisen ristin ja punaisen puolikuun kansainvälisiksi suojamerkeiksi, joita kantavat henkilöt, kulkuneuvot ja rakennukset eivät saa olla aseellisen toiminnan kohteina.

II Geneven sopimus merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten aseman parantamisesta (merisotasopimus) 

laajentaa ensimmäisen sopimuksen säännökset merisotaan.

III Geneven sopimus sotavankien kohtelusta (sotavankisopimus)

suojaa sotavangit mielivallalta ja antaa heille oikeuden majoitukseen, ruokaan, terveydenhuoltoon ja yhteydenpitoon omaisten kanssa. 
luettelee säädökset vankien vaihdosta ja kotiuttamisesta.

IV Geneven sopimus siviilien suojelusta sodan aikana (siviilisopimus)

kieltää siviileihin kohdistuvat joukkorangaistukset, pakkosiirrot ja orjatyön. 
velvoittaa miehittäjän huolehtimaan väestön turvallisuudesta ja kieltää oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän muuttamisen.
suojaa siviiliväestölle suunnatun avustus- ja lääkintätoimen 

Geneven sopimusten lisäpöytäkirjat vuodelta 1977: 

I lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta 

kieltää aseelliset hyökkäykset siviiliväestöä vastaan sekä umpimähkäiset hyökkäykset. 
kieltää siviilien henkiin jäämiselle tärkeiden laitosten ja luonnollisen ympäristön tuhoamisen.  
määrää erityistoimista naisten ja lasten hyväksi; kieltää mm. lapsisotilaiden (alle 15-vuotiaiden) värväämisen asevoimiin.
antaa suojan väestönsuojelulle.

II lisäpöytäkirja kansainvälistä luonnetta vailla olevien selkkausten uhrien suojelemisesta 

ulottaa humanitaariset pääperiaatteet koskemaan myös sisäisiä selkkauksia ja sisällissotia.

Teksti: Suomen Punainen Risti