Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tarkoituksena on rajoittaa sodan aiheuttamaa kärsimystä suojelemalla ja auttamalla sodan uhreja. 

Humanitaarinen oikeus ei pohdi väkivaltaan turvautumisen syitä tai oikeutusta eikä sen käyttöön kuulu syyllisten tuomitseminen. Humanitaarinen oikeus on tarkoitettu suojelemaan sodan uhreja riippumatta siitä, kumpaa osapuolta he edustavat.

Kansainvälinen humanitaarisen oikeuden ytimen muodostavat Geneven sopimukset lisäpöytäkirjoineen. Geneven sopimukset rakentuvat ennen kaikkea ihmiselämän - sekä ruumiillisen että henkisen - kunnioituksen perusperiaatteelle. Siksi kiellettyjä ovat sekä murha, väkivalta ja kidutus että nöyryyttävä ja alentava kohtelu. 

Lisäksi sopimukset rakentuvat tasapuolisuuden ja puolueettomuuden periaatteille: auttamistilanteessa kansallisuudella, etnisellä taustalla, uskonnolla, yhteiskunnallisella asemalla tai poliittisella vakaumuksella ei saa olla väliä, vaan kaikista on huolehdittava yhtä hyvin osapuoleen katsomatta.

Nykypäivän aseelliset konfliktit eivät enää rajoitu perinteisille rintamille ja siksi ne koskettavat voimakkaasti myös konfliktialueella asuvia siviilejä. Siviilit ovat siten tänä päivänä se ryhmä, joka tarvitsee suojelua kaikkien kipeimmin. Suojelua nauttivat myös sodan uhrien auttamiseen osallistuvat henkilöryhmät.

Humanitaarisen oikeuden perussäännöt

Monimutkaisten ja laajojen sopimusten ydinasiat on kiteytetty humanitaarisen oikeuden perussääntöihin.

Taistelun osapuolten on kunnioitettava taisteluun kykenemättömien (haavoittuneet, sairaat ja vangitut sotilaat) ja vihollisuuksiin osallistumattomien (avustustyöntekijät, sotakirjeenvaihtajat, siviiliväestö) elämää sekä henkistä ja ruumiillista koskemattomuutta.

Antautuneen tai taisteluun osallistumattoman vihollisen surmaaminen on kielletty. 

Kaikki haavoittuneet ja sairaat on hoidettava ja heistä on huolehdittava yhtä hyvin osapuoleen katsomatta. 

Suojelu ulottuu myös lääkintähenkilökuntaan, rakennuksiin, ajoneuvoihin sekä välineistöön. 

Punainen risti ja punainen puolikuu ovat suojamerkkejä, joiden loukkaamattomuutta täytyy kunnioittaa. Tämä edellyttää, että suojamerkeillä varustetut rakennukset, liikennevälineet ja henkilöt eivät saa millään tavoin ottaa osaa taisteluihin. 

Sotavankien ja vastapuolen valtaan joutuneiden sotilaiden ja siviilien elämää, arvokkuutta, henkilökohtaisia oikeuksia ja vakaumusta tulee kunnioittaa. Kaikki väkivallanteot ja kostotoimet heitä kohtaan on kielletty. Heillä on oikeus kirjeenvaihtoon perheidensä kanssa sekä oikeus vastaanottaa ulkopuolista apua. 

Kaikkien oikeudelliset perustakeet on turvattava. Ketään ei saa asettaa henkilökohtaisesti vastuuseen teoista, joihin hän ei ole syyllistynyt. Ketään ei saa kiduttaa ruumiillisesti tai henkisesti, rangaista ruumiillisesti tai kohdella julmalla tai alentavalla tavalla. 

Sodankävijällä ei ole oikeutta millä keinoin hyvänsä vahingoittaa vihollista. On kiellettyä käyttää sellaisia taistelumenetelmiä tai erityisen epäinhimillisiä aseita, jotka aiheuttavat tarpeettomia menetyksiä tai kohtuutonta kärsimystä (esimerkiksi myrkkykaasut, summittainen pommittaminen, kemialliset aseet). 

Siviiliväestöä ja -kohteita on kaikin tavoin pyrittävä säästämään sotatoimien vaikutuksilta. Siviiliväestön hengissä pysymiselle välttämättömien edellytysten vaarantaminen on kiellettyä (esim. kaivojen, viljavarastojen tuhoaminen). Aseellinen toiminta tulee kohdistaa vain sotilaallisiin kohteisiin. 

Sopimusvaltojen tulee kunnioittaa perustakeita siinäkin tapauksessa, että vastapuoli ei ole sopimuspuoli tai ei kunnioita näitä perustakeita.