Suomen lainsäädännössä homoseksuaaliset suhteet olivat vuoteen 1971 saakka kriminalisoituja, ja niihin liittyi seksuaalirikoslaissa erityispykäliä vielä vuoden 1998 loppuun saakka. 

Samaa sukupuolta olevien parisuhteet saivat virallisen aseman vasta vuonna 2002. Rekisteröidyt parisuhteet eivät ole senkään jälkeen täysin avioliittoon rinnastettavia. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä ei ole oikeutta adoptoida edes toistensa lapsia, rekisteröinnin yhteydessä he eivät voi halutessaan ottaa yhteistä sukunimeä, vaan sitä pitää hakea erikseen, ja parisuhteen voi rekisteröidä vain henkikirjoittaja (maistraatissa). Näin lainsäädännössä on haluttu säilyttää eri sukupuolta olevien avioliiton erityisasema yhteiskunnassa. Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on vakavasti keskusteltu siitä, voiko kirkon palveluksessa olla henkilö, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa.

Suomessa tuli voimaan vuoden 2003 alusta sukupuolenkorjausta ja transsukupuolisen juridista asemaa säätelevä uusi laki. Korjatun sukupuolen voi vahvistaa, jos henkilö kokee itse pysyvästi kuuluvansa omaan sukupuoleensa ja jos asiasta on erityisyksikön diagnoosi ja suositus. Lisäksi henkilön täytyy olla täysi-ikäinen ja hedelmätön (hormonihoito riittää). Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevilta vaaditaan puolison suostumus, jolloin avioliitto muuntuu rekisteröidyksi parisuhteeksi tai avioliitoksi automaattisesti ilman eroprosessia. 

Oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen yhteydessä yhteiskunta tunnustaa transsukupuolisen omaksi koetun sukupuolen hänen yksiselitteiseksi viralliseksi ja juridiseksi sukupuolekseen. Henkilö voi itse päättää oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen ajankohdasta, kunhan asiasta on häntä hoitavien lääkärien puoltolausunto. Sukupuolen vahvistaminen ei ole kuitenkaan välttämätöntä, jos henkilö ei sitä halua esimerkiksi perhesyistä tai työelämän asemansa takia.

Teksti: Seksuaalinen tasavertaisuus ry.