Monikulttuurisessa ja suvaitsevassa yhteiskunnassa julkiselta vallalta voidaan edellyttää sitä, ettei ketään pakoteta omantuntonsa vastaisiin tekoihin. Tämä merkitsee muun muassa työaikojen sopeuttamista eri uskontokuntien juhla- ja lepopäiviä vastaaviksi.

Saattaa olla, että joissain tapauksissa tällainen sopeutus tulkittaisiin uskonnon- ja omantunnonvapaudesta seuraavaksi sopimusvelvoitteeksi ja tiukan yhdenmukaisuuden vaatiminen sopimusloukkaukseksi. Tästä näkökulmasta voidaan tarkastella myös omantunnonsyihin perustuvaa aseista kieltäytymistä. 

Sen paremmin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuskaan ei suoranaisesti sisällä oikeutta kieltäytyä lain mukaisesta asepalveluksesta omantunnon syihin vedoten. KP-sopimusta valvova YK:n ihmisoikeuskomitea toteaa kuitenkin uskonnon- ja omantunnonvapautta koskevassa yleisessä tulkintakannanotossaan vuodelta 1993, että kyseinen oikeus on johdettavissa sopimuksesta, sikäli kuin velvollisuus käyttää asetta on vakavasti ristiriidassa henkilön vakaumuksen tai uskonnon kanssa. 

Lisäksi aseistakieltäytyjiin kohdistuva syrjintä on kielletty, koska se olisi uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää. Siten kohtuuttoman ankarat rangaistukset tai asepalvelua korvaavan palvelun rangaistuksenluonteinen kesto saattavat olla vastoin ihmisoikeussopimuksia. 

Suomessa on oikeus saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen. Asepalveluksen vaihtoehdoksi asetettua siviilipalvelusta voidaan kuitenkin pitää rangaistuksenomaisena, koska siviilipalvelus kestää huomattavasti kauemmin kuin aseellinen palvelus. Jos henkilö kieltäytyy myös  siviilipalveluksesta, hänet tuomitaan totaalikieltäytyjänä vankeusrangaistukseen. 

Suomen viimeksi raportoidessa KP-sopimuksen toimeenpanosta YK:n ihmisoikeuskomitealle vuonna 1998, komitea ilmaisi huolensa siitä, että eri uskontokuntiin kuuluvia aseistakieltäytyjiä kohdellaan eri tavoin. Komitean lausunnossa todetaan Suomen lain asettavan Jehovan todistajat erityisasemaan verrattuna muihin omantunnonsyistä asepalveluksesta kieltäytyviin, ja suositellaan lain tarkastamista tältä osin.

Amnesty International on tunnustanut marraskuun 1999 jälkeen yhteensä jo 45 suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevangeiksi, koska pitää siviilipalveluksen kestoa rangaistuksenluontoisena.

Perustuu tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.