Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
Ihmisoikeuksien julistus ja kansainväliset
ihmisoikeussopimukset suojaavat ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden.
Uskonnolliset ja ei-uskonnolliset vakaumukset ovat yhtä suojattuja.
Mitä ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
tarkoittaa?
Kyseinen ihmisoikeus tarkoittaa yksilön
vapautta omaksua vakaumuksensa mukainen uskonto tai
maailmankatsomus, oikeutta perustaa uskonnollinen tai muu
maailmankatsomuksellinen yhdyskunta tai hakeutua sellaisen
jäseneksi, oikeutta erota tällaisesta yhdyskunnasta sekä
oikeutta harjoittaa uskontoa tai vakaumusta.
Esimerkkejä uskonnonvapaudesta
Hoffmann-tapaus (1993) koski lasten huollon
siirtämistä avioeron jälkeen isälle sen vuoksi, että äiti
oli liittynyt Jehovan todistajien uskontokuntaan ja kasvatti myös
lapsia tämän opin mukaan. Itävallan korkein oikeus oli
siirtänyt lasten huollon isälle, koska roomalaiskatoliseen
kirkkoon kuuluvien lasten kasvattaminen toisen uskonnon oppien
mukaan oli vastoin lakia. Lisäksi lasten terveys oli vaarassa,
koska äiti tulisi uskontokunnan oppien mukaisesti kieltämään
lapsille annettavat verensiirrot esimerkiksi onnettomuuden
sattuessa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan
lasten huollon siirto isälle Itävallan korkeimman oikeuden
päätöksessä esitetyin perustein loukkasi puolisoiden
yhdenvertaisuutta ja merkitsi äitiin kohdistuvaa syrjintää
tämän uskonnon perusteella.
Myös Kokkinakis-tapaus (1993) koski Jehovan
todistajaa. Valittaja oli tuomittu Kreikassa rangaistukseen
uskonnollisesta käännytystyöstä, kun hän oli kiertänyt
ovelta ovelle julistamassa uskontokuntansa sanomaa.
Ihmisoikeustuomioistuin totesi uskonnonvapautta loukatun, sillä
valittaja ei ollut tunkeutunut kenenkään kotiin vastoin asukkaan
omaa tahtoa vaan oli harjoittanut käännytystyötään vain
kulloisenkin keskustelukumppanin antaman suostumuksen rajoissa.
Sinänsä ihmisoikeustuomioistuin ei kiistänyt valtioiden
oikeutta puuttua epäasianmukaista painostusta sisältäviin
uskonnollisen käännyttämisen muotoihin, mutta katsoi
Kokkinakisin saaman rangaistuksen loukanneen uskonnonvapautta.
Uskonnon- tai omantunnonvapaudesta ei kuitenkaan voida johtaa
yleistä oikeutta kieltäytyä lainsäädännön asettamista
velvoitteista. Esimerkiksi oikeus kieltäytyä aseista omantunnon
syihin vedoten ei sisälly kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
Perustuu
tekstiin Scheinin: Yhteiset ihmisoikeutemme.