Naisten oikeuksien yleissopimuksen heikkona kohtana voidaan pitää sen valvontajärjestelmää. Muiden YK:n ihmisoikeussopimusten tapaan sopimus sisältää määräyksen valtioiden määräajoin tapahtuvasta raportoinnista, mutta sopimukseen ei sisälly yksilövalitusmekanismia. 

Naisiin kohdistuvia ja ihmisoikeuksien naisnäkökulman esiin nostavia ihmisoikeusloukkauksia ei siten ole mahdollista saada naisten oikeuksiin erikoistuneen asiantuntijaelimen tutkittaviksi. Valitukset on tehtävä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle tai YK:n ihmisoikeuskomitealle. Kansainvälisellä tasolla keskustellaankin parhaillaan myös naisten oikeuksien yleissopimuksen täydentämisestä yksilövalitusoikeudella.

Vaikka yksilövalitusoikeus saattaisi johtaa uuden ja kansallisia tuomioistuimia tärkeällä tavalla ohjaavan oikeuskäytännön syntyyn, on syytä korostaa, että myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat antaneet useita ratkaisuja, joilla on vastaava merkitys. On huomionarvoista, että juuri naisten tekemien valitusten kautta yleisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimet ovat usein tehneet ratkaisuja, joissa on korostettu valtioiden positiivisia toimintavelvoitteita sekä vapausoikeuksien ja taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien välisiä yhteyksiä.