Naisten oikeuksien sopimus
Koko nimi: Kaikkinaisen naisten
syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus
Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 18.12.1979
Kansainvälinen
voimaantulo: 3.9.1981
Voimaan Suomen osalta: 4.10.1986
Osa I - Osa II -
Osa III - Osa IV
- Osa V - Osa VI
Tämän yleissopimuksen
sopimusvaltiot
todeten Yhdistyneiden Kansakuntien
peruskirjan vahvistavan uskon ihmisen perusoikeuksiin,
ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten
yhtäläisiin oikeuksiin,
todeten ihmisoikeuksien
yleismaailmallisen julistuksen vahvistavan syrjinnän
hylättävyyden ja julistavan, että kaikki ihmiset syntyvät
vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja että
jokaisella on oikeus nauttia julistuksessa mainittuja oikeuksia
ja vapauksia ilman minkäänlaista erottelua, mukaan lukien
sukupuoleen perustuva erottelu,
todeten, että kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten sopimusvaltiot ovat velvoitettuja
varmistamaan miehille ja naisille yhtäläiset oikeudet nauttia
kaikkia taloudellisia, sosiaalisia, sivistyksellisiä,
kansalais- ja poliittisia oikeuksia,
ottaen huomion Yhdistyneiden
Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen piirissä tehdyt
yleissopimukset miesten ja naisten yhtäläisen oikeuksien
edistämisestä,
todeten myös Yhdistyneiden
Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen hyväksymät
päätöslauselmat, julistukset ja suositukset miesten ja
naisten yhtäläisten oikeuksien edistämisestä,
huolissaan kuitenkin siitä, että
näistä erilaisista asiakirjoista huolimatta laajaa naisten
syrjintää esiintyy jatkuvasti,
muistaen, että naisten syrjintä
loukkaa tasa-arvoisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen
periaatteita, estää naisia osallistumasta yhtäläisin ehdoin
kuin miehet maidensa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen sekä
talous- ja kulttuurielämään, hidastaa yhteiskunnan ja perheen
vaurastumista ja vaikeuttaa naisten voimavarojen
täysimääräistä kehittämistä käytettäviksi maiden ja
ihmiskunnan hyväksi,
huolestuneina siitä, että
köyhissä oloissa naiset pääsevät vähiten osallisiksi
ravinnosta, terveyspalveluista, opetuksesta ja koulutuksesta
työpaikoista ja muista perustarpeista,
vakuuttuneina siitä, että
tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan uuden
kansainvälisen talousjärjestyksen luominen vaikuttaa
merkittävästi miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseen,
painottaen, että apartheidin,
kaikkinaisen rasismin ja rotusyrjinnän, siirtomaavallan ja
uuskolonialismin, hyökkäysten, vieraanvallan miehityksen ja
ylivallan sekä valtioiden sisäisiin asioihin puuttumisen
poistaminen on olennaista miesten ja naisten oikeuksien
täysimääräiselle toteutumiselle,
vahvistaen, että kansainvälisen
rauhan ja turvallisuuden lujittaminen, kansainvälinen
liennytys, valtioiden välinen yhteistyö yhteiskunta- ja
talousjärjestelmästä riippumatta, tarkan ja tehokkaan
kansainvälisen valvonnan alainen yleinen ja täydellinen
aseiden, erityisesti ydinaseiden riisunta, oikeudenmukaisuuden,
tasa-arvon ja molemminpuolisen hyödyn periaatteiden
vahvistaminen maiden välisissä suhteissa sekä vieraan vallan,
siirtomaavallan tai miehityksen alaisina elävien kansojen
itsemääräämisoikeuden ja kansallisen täysivaltaisuuden ja
alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen edistävät
yhteiskunnan edistystä ja kehitystä ja siten auttavat miesten
ja naisten täyden tasa-arvon savuttamista,
vakuuttuneina siitä, että kunkin
maan täysimittainen ja täydellinen kehittäminen, maailman
hyvinvointi sekä rauhan asia edellyttävät naisten
mahdollisimman laajamittaisten osallistumista kaikille aloilla
yhtäläisin ehdoin miesten kanssa,
pitäen mielessä naisten suuren
osuuden perheen hyvinvoinnissa ja yhteiskunnan kehityksessä,
osuuden, jota tähän asti ei ole täysin tunnustanut, äitiyden
yhteiskunnallisen merkityksen sekä molempien vanhempien
tehtävät ja merkityksen perheessä ja lastenkasvatuksessa
sekä tietoisina siitä, että naisten osa synnyttäjinä ei saa
johtaa syrjintään vaan että lasten kasvattaminen edellyttää
vastuun jakamista tasapuolisesti miesten ja naisten ja koko
yhteiskunnan kesken,
tietoisina siitä, että miesten
perinteellisen roolin samoin kuin naisten yhteiskunnallisen ja
perheroolin muutos on tarpeen täyden tasa-arvon saavuttamiseksi
miesten ja naisten välillä, vakaasti päättäneinä toteuttaa
naisten syrjinnän poistamista koskevan julistuksen periaatteet
ja sen vuoksi hyväksyä tällaisen syrjinnän kaikkien muotojen
ja ilmentymien poistamisen edellyttämät toimet,
ovat sopineet seuraavasta:
Artikla 1
Tässä yleissopimuksessa "naisten syrjintä"
tarkoittaa kaikkea sellaista sukupuolen perusteella tapahtuvaa
syrjintää, poissulkemista tai rajoittamista, jonka vaikutus
tai tarkoitus on heikentää naisille miesten ja naisten
tasa-arvon pohjalta ja siviilisäädystä riippumatta kuuluvien
yhtäläisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista,
nauttimista tai toteuttamista poliittisella, taloudellisella,
yhteiskunnallisella, sivistyksellisellä, kansalaisoikeuksiin
liittyvällä tai muilla aloilla, tai mitätöidä nämä
oikeudet.
Artikla 2
Sopimusvaltiot tuomitsevat naisten syrjinnän kaikki muodot ja
sopivat siitä, että ryhtyvät kaikin asianmukaisin keinoin
viipymättä poistamaan naisiin kohdistuvaa syrjintää, ja
tämän saavuttamiseksi sitoutuvat
a) sisällyttämään kansalliseen perustuslakiinsa tai muuhun
asianmukaiseen lainsäädäntöön miesten ja naisten tasa-arvon
periaatteen, ellei niin jo ole tehty, ja varmistamaan laeilla ja
muilla asianmukaisilla keinoilla tämän periaatteen
toteuttamisen käytännössä;
b) hyväksymään asianmukaiset lainsäädäntö- ja muut
toimet, jotka kieltävät kaiken naisten syrjinnän, niihin
tarvittaessa liittyvine sanktioineen:
c) turvaamaan naisten oikeuksien juridisen suojaamisen samoin
perustein kuin miestenkin ja varmistamaan sen, että
toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten ja muiden julkisten
instituutioiden välityksellä naisille taataan tehokas suoja
kaikkia syrjintätoimia vastaan;
d) pidättymään kaikista naisia syrjivistä toimista tai
käytännöistä ja varmistamaan, että julkiset viranomaiset ja
laitokset toimivat tämän velvoitteen mukaisesti;
e) ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin
henkilöiden, järjestöjen ja yritysten taholta tapahtuvan
naisten syrjinnän poistamiseksi;
f) ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, mukaan lukien
lainsäädäntötoimet, olemassa olevien naisia syrjivien lakien
ja muiden säännösten, tapojen ja käytäntöjen muuttamiseksi
tai poistamiseksi;
g) kumoamaan kaikki sellaiset kansalliset rikosoikeudelliset
määräykset, jotka merkitsevät naisiin kohdistuvaa
syrjintää.
Artikla 3
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin mukaan
lukien lainsäädäntötoimet, kaikilla aloilla, erityisesti
poliittisella, sosiaalisella, taloudellisella ja
sivistyksellisellä alalla, varmistaakseen naisten täyden
kehityksen ja etenemisen, jotta heille taataan mahdollisuudet
harjoittaa ja nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia
tasa-arvoisina miesten kanssa.
Artikla 4
1. Sopimusvaltioiden hyväksymiä väliaikaisia erityistoimia
tosiasiallisen tasa-arvon toteutumisen jouduttamiseksi ei
katsota syrjinnäksi tämän yleissopimuksen tarkoittamassa
mielessä, mutta ne eivät missään tapauksessa saa johtaa
eriarvoisten tai erillisten normien ylläpitämiseen; näistä
toimenpiteistä tulee luopua, kun yhtäläisten mahdollisuuksien
ja tasa-arvoisen kohtelun päämäärät on saavutettu.
2. Syrjinnäksi ei katsota sopimusvaltioiden hyväksymiä
äitiyssuojaa koskevia erityistoimia, joihin kuuluvat myös
tämän yleissopimuksen mukaiset toimet.
Artikla 5
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin
a) muuttaakseen miesten ja naisten sosiaalisia ja
sivistyksellisiä käyttäytymiskaavoja poistaakseen
ennakkoluulot ja tapaan tai muuhun perustuvat käytännöt,
joiden lähtökohtana on käsitys jommankumman sukupuolen
alemmuudesta ja ylemmyydestä tai kaavamainen miesten ja naisten
roolijako;
b) varmistaakseen, että perhekasvatukseen kuuluu äitiyden
yhteiskunnallisen funktion asianmukainen ymmärtäminen ja
miesten ja naisten yhteisen vastuun tunnustaminen lastensa
kasvattamisessa ja kehityksessä, pitäen mielessä, että
lasten etu on kaikissa tapauksissa otettava ensisijaisesti
huomioon.
Artikla 6
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin, lainsäädäntötoimet mukaan lukien,
estääkseen kaikenlaisen naisten kaupan ja naisten
prostituutiosta hyötymisen.
Artikla 7
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän maan
poliittisesta ja julkisesta elämästä ja erityisesti
varmistaakseen naisille oikeuden miesten kanssa samoin
ehdoin
a) äänestää kaikissa vaaleissa ja yleisissä
kansanäänestyksissä ja olla vaalikelpoinen kaikkiin
yleisellä äänestyksellä valittaviin elimiin;
b) osallistua hallituksen politiikan muodostamiseen ja
toteuttamiseen sekä toimia julkisen viran haltijana ja
suorittaa kaikkia julkisia tehtäviä kaikilla hallinnon
tasoilla;
c) osallistua maan julkiseen ja poliittiseen elämään
liittyvien kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten toimintaan.
Artikla 8
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin
varmistaakseen naisille mahdollisuuden samoin perustein kuin
miehille ja ilman minkäänlaista syrjintää edustaa
hallitustaan kansainvälisellä tasolla ja osallistua
kansainvälisten järjestöjen työhön.
Artikla 9
1. Sopimusvaltioiden tulee myöntää naisille yhtäläiset
oikeudet kuin miehille saada, muuttaa ja säilyttää
kansalaisuutensa. Erityisesti niiden tulee varmistaa, ettei
avioliitto ulkomaalaisen kanssa eikä aviomiehen kansalaisuuden
muutos avioliiton aikana automaattisesti muuta vaimon
kansalaisuutta, tee hänestä valtiotonta tai pakota häntä
vastaanottamaan miehensä kansalaisuutta.
2. Sopimusvaltioiden tulee myöntää naisille yhtäläiset
oikeudet kuin miehille heidän lastensa kansalaisuuteen nähden.
Artikla 10
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi voidakseen
varmistaa heille koulutuksen alalla yhtäläiset oikeudet kuin
miehille ja erityisesti varmistaakseen miesten ja naisten
tasa-arvon pohjalta
a) yhtäläiset edellytykset työuran ja ammatinvalinnan
ohjaukseen, mahdollisuuden opintoihin ja tutkintojen
suorittamiseen kaiken asteisissa oppilaitoksissa sekä
maaseudulla että kaupungissa; tämä tasa-arvo on taattava
varhaiskasvatuksessa, yleissivistävässä ja teknisessä
koulutuksessa, yliopistokoulutuksessa ja teknillisellä
korkeakouluasteella sekä kaikenlaisessa ammatillisessa
koulutuksessa;
b) mahdollisuudet samaan opinto-ohjelmaan, samoihin
tutkintoihin, samantasoisen opettajakunnan antamaan opetukseen
ja samantasoisiin koulutiloihin ja varusteisiin;
c) miesten ja naisten kaavamaisen roolijaon poistamiseen kaiken
tasoisessa ja tyyppisessä koulutuksessa rohkaisemalla
yhteisopetusta ja muita tämän päämäärän saavuttamista
auttavia koulutusmuotoja ja erityisesti tarkastamalla oppikirjat
ja koulutusohjelmat sekä mukauttamalla opetusmenetelmiä;
d) yhtäläiset mahdollisuudet saada stipendejä ja muita
opintoapurahoja;
e) yhtäläiset mahdollisuudet osallistua jatko-opetukseen,
mukaan lukien aikuisopetuksen ja käytännön
lukutaito-ohjelmat, erityisesti sellaiseen opetukseen, jonka
tarkoituksena on niin pian kuin mahdollista vähentää miesten
ja naisten koulutuksen eroja;
f) vähentää naisopiskelijoiden opintojen keskeyttämistä ja
järjestää ohjelmia liian aikaisin koulunsa lopettaneille
tytöille ja naisille;
g) yhtäläiset mahdollisuudet osallistua aktiivisesti urheiluun
ja liikuntakasvatukseen;
h) mahdollisuus erityisopetukseen ja neuvontaan perheiden
terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi, mukaan luettuna
perhesuunnittelua koskeva tietous ja neuvonta.
Artikla 11
1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän työelämästä
varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta samat
oikeudet, joita ovat erityisesti
a) oikeus työhön kaikille ihmisille kuuluvana erottamattomana
oikeutena;
b) oikeus samoihin työmahdollisuuksiin, mukaan lukien samojen
valintaperusteiden soveltaminen työhönotossa;
c) oikeus vapaaseen ammatin ja työn valintaan, oikeus
etenemiseen, työsuhdeturvaan ja kaikkiin palvelussuhteeseen
liittyvien etuuksiin ja ehtoihin sekä oikeus
ammattikoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, mukaan lukien
oppisopimuskoulutus, ylempi ammatillinen koulutus ja
jatkokoulutus;
d) oikeus samaan palkkaan, siihen liittyvine etuuksineen ja
samaan kohteluun samanarvoisessa työssä ja samaan kohteluun
työn laatua arvioitaessa;
e) oikeus sosiaaliturvaan, erityisesti eläkkeelle siirtymisen,
työttömyyden, sairauden, vamman ja vanhuuden sekä muun
työkyvyttömyyden varalta sekä oikeus palkalliseen
lomaan;
f) oikeus terveellisiin ja turvallisiin työolosuhteisiin,
mukaan lukien suvunjatkamisfunktion suojaaminen.
2. Estääkseen naisten syrjinnän avioliiton tai äitiyden
perusteella ja varmistaakseen heidän tehokkaan oikeutensa
työhön, sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tarvittaviin
toimenpiteisiin
a) irtisanomisen kieltämiseksi rangaistuksen uhalla raskauden
tai äitiysloman johdosta sekä siviilisäätyyn perustuvan
syrjinnän kieltämiseksi irtisanomisen yhteydessä;
b) palkallisen äitiysloman myöntämiseksi tai
järjestääkseen muun äitiysloman, johon liittyy palkkaan
verrattavat sosiaalietuudet, menettämättä työsuhdetta,
vähentämättä palvelusvuosien määrää tai menettämättä
muita sosiaalietuuksia;
c) tarvittavien yhteiskuntapalvelujen järjestämiseksi, jotta
vanhemmat voisivat hoitaa velvollisuutensa sekä perhettään
että työtään kohtaan ja osallistua julkiseen elämään,
erityisesti edistämällä lasten päivähoitopalvelujen
luomista ja kehittämistä;
d) erityissuojelun järjestämiseksi raskaana oleville naisille
työtehtävissä, joiden on oletettu olevan haitallisia
raskauden aikana.
3. Tämän artiklan kattamiin kysymyksiin liittyvä
suojelulainsäädäntö on tarkistettava ajoittain tieteellisen
ja teknologisen tietouden pohjalta sekä tarpeen mukaan
uudistettava, kumottava tai laajennettava.
Artikla 12
1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi terveydenhoidon
alalla ja varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta
terveydenhoitopalvelujen saannin, mukaan lukien
perhesuunnitteluun liittyvät palvelut.
2. Edellä olevan 1 kappaleen määräyksistä riippumatta
sopimusvaltiot varmistavat naisille asianmukaiset palvelut
raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen kauden aikana,
antaen tarvittaessa palveluja maksuttomasti sekä riittävän
ravinnon raskauden ja imettämisen aikana.
Artikla 13
Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin
toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi muilta talous-
ja yhteiskuntaelämän aloilta varmistaakseen miesten ja naisten
tasa-arvon pohjalta samat oikeudet, erityisesti
a) oikeuden perheellisyysetuuksiin;
b) oikeuden pankkilainoihin, kiinnelainoihin ja muihin
luottomuotoihin;
c) oikeuden osallistua virkistystoimintaan, urheiluun ja
kulttuurielämän aloihin.
Artikla 14
1. sopimusvaltioiden tulee ottaa huomioon maaseudun naisten
erityisongelmat ja heidän merkittävän osuutensa perheidensä
toimeentulossa, mukaan lukien heidän työnsä talouselämän
niillä aloilla, joilla ei makseta työstä rahallista
korvausta, ja ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että tämän yleissopimuksen määräyksiä
sovelletaan myös maaseudun naisiin.
2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi maaseudulla
varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta, että he
osallistuvat ja hyötyvät maaseudun kehityksestä ja
erityisesti varmistavat näille naisille oikeuden
a) osallistua kehityssuunnitelmien laadintaan ja toteuttamiseen
kaikilla tasoilla;
b) saada asianmukaisia terveydenhoitopalveluja, mukaan lukien
perhesuunnitteluun liittyvää tiedotusta, neuvontaa ja
palveluja;
c) hyötyä välittömästi sosiaaliturvaohjelmista;
d) saada kaiken tyyppistä koulutusta ja valmennusta
oppilaitoksissa ja niiden ulkopuolella, mukaan lukien
käytännön lukutaito-ohjelmat, sekä muun muassa heidän
teknisen ammattitaitonsa parantamiseksi;
e) järjestää oma-aloitteisia ryhmiä ja osuuskuntia
yhtäläisten taloudellisten mahdollisuuksien luomiseksi
työsuhteen tai itsenäisen ammatinharjoittamisen avulla;
f) osallistua kaikkeen yhdyskuntatoimintaan;
g) saada maatalouslainoja ja luottoja, osallistua
markkinointijärjestelmiin ja käyttää asianmukaista
teknologiaa sekä saada yhtäläinen kohtelu maareformi- ja
maajako-ohjelmissa;
h) saada asianmukaiset elinolosuhteet erityisesti asuntoon,
hygieniaan, sähkön ja veden saantiin, kulkuvälineisiin ja
muuhun yhteydenpitoon nähden.
Artikla 15
1. Sopimusvaltioiden tulee taata naisten ja miesten
oikeudellinen tasa-arvo.
2. Sopimusvaltioiden tulee myöntää naisille
yksityisoikeudellisissa kysymyksissä sama oikeustoimikelpoisuus
kuin miehille sekä samat mahdollisuudet käyttää sitä.
Niiden tulee erityisesti myöntää naisille yhtäläiset
oikeudet tehdä sopimuksia, hallita omaisuutta ja saada
yhtäläinen kohtelu oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa.
3. Sopimusvaltiot sopivat, että kaikki sopimukset tai muut
oikeudelliset asiakirjat, olivatpa ne minkä laatuisia tahansa,
joiden tarkoituksena on rajoittaa naisten
oikeustoimikelpoisuutta, on katsottava mitättömiksi.
4. Sopimusvaltiot myöntävät miehille ja naisille samat
oikeudet henkilöiden liikkumista sekä heidän asuin- ja
kotipaikkansa valinnanvapautta koskevassa lainsäädännössä.
Artikla 16
1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän kaikissa
avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja
erityisesti turvata miesten ja naisten tasa-arvon
pohjalta:
a) sama oikeus solmia avioliitto;
b) sama oikeus vapaasti valita aviopuolisonsa ja mennä
avioliittoon vain omasta vapaasta tahdostaan;
c) yhtäläiset oikeudet ja vastuu avioliiton aikana ja sen
purkautuessa;
d) yhtäläiset oikeudet ja vastuu vanhempina,
siviilisäädystä riippumatta, lapsiinsa nähden. Kaikissa
tapauksissa lasten edut ovat ensisijaisia;
e) yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoisesti
päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä
mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään
tietoon, opetukseen ja välineisiin;
f) yhtäläiset oikeudet ja vastuu lapsen holhouksen, huollon,
valvonnan tai adoption tai vastaavien järjestelmien suhteen,
milloin nämä käsitteet on kansalliseen lainsäädäntöön
sisällytetty. Kaikissa tapauksissa lasten edut ovat
ensisijaisia;
g) samat henkilökohtaiset oikeudet aviopuolisoina, mukaan
lukien oikeus valita sukunimi, ammatti ja työpaikka;
h) samat oikeudet kummallakin aviopuolisolle vapaasti omistaa,
hankkia, hoitaa, hallita ja käyttää omaisuutta tai luopua
siitä, joko maksutta tai korvauksesta.
2. Lapsen kihlaaminen ja lapsiavioliitto on katsottava
mitättömäksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin
toimenpiteisiin, mukaan lukien lainsäädäntötoimet,
avioliiton solmimisen vähimmäisiän määräämiseksi ja
avioliittojen viralliseen väestörekisteriin kirjaamisen
pakolliseksi saattamiseksi.
Artikla 17
1. Tämän yleissopimuksen toteuttamisessa tapahtuneen
edistyksen arvioimiseksi perustetaan Naisten syrjinnän
poistamista käsittelevä komitea (jäljempänä
"komitea"), johon yleissopimuksen voimaan tullessa
kuuluu kahdeksantoista ja sen jälkeen. Kun kolmaskymmenesviides
jäsenvaltio on sen ratifioinut tai siihen liittynyt,
kaksikymmentäkolme moraaliltaan ja pätevyydeltään
korkeatasoista, yleissopimuksen kattaman alan asiantuntijaa.
Sopimusvaltiot valitsevat asiantuntijat kansalaistensa
keskuudesta ja he toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan.
Asiantuntijoiden valinnassa on otettava huomioon tasapuolinen
maantieteellinen jakauma sekä että eri sivistysmuodot ja
tärkeimmät oikeusjärjestelmät ovat edustettuina.
2. Komitean jäsenet valitaan salaisella äänestyksellä
sopimusvaltioiden nimeämien henkilöiden luettelosta. Jokainen
sopimusvaltio voi nimetä yhden henkilön omien kansalaistensa
keskuudesta.
3. Ensimmäinen äänestys pidetään kuuden kuukauden kuluttua
tämän sopimuksen voimaantulosta. Viimeistään kolmea
kuukautta ennen kutakin äänestystä Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteeri lähettää kaikille sopimusvaltioille kirjeen.
Jossa hän pyytää näitä nimeämään ehdokkaansa kahden
kuukauden kuluessa. Pääsihteeri laatii täten nimetyistä
henkilöistä aakkosellisen luettelon mainiten, mikä
sopimusvaltio on nimennyt kunkin henkilön, ja toimittaa
luettelon sopimusvaltioille.
4. Komitean jäsenten valinta tapahtuu sopimusvaltioiden
kokouksessa, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri
kutsuu koolle Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan. Tässä
kokouksessa, joka on päätösvaltainen kahden kolmasosan
sopimusvaltioista ollessa edustettuina, komiteaan valitaan ne
ehdokkaat, jotka ovat saaneet suurimman äänimäärän sekä
ehdottoman enemmistön läsnäolevien ja äänestävien
sopimusvaltioiden edustajien äänistä.
5. Komitean jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi.
Ensimmäisissä vaaleissa valituista jäsenistä yhdeksän
jäsenen toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden kuluttua;
välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen todetaan näiden
henkilöiden nimet komitean puheenjohtajan suorittamassa
arvonnassa.
6. Komitean viisi lisäjäsentä valitaan tämän artiklan 2, 3
ja 4 kappaleen mukaisesti sen jälkeen, kun kolmaskymmenesviides
ratifiointi tai liittyminen on tapahtunut. Kahden täten valitun
lisäjäsenen toimikausi päättyy kahden vuoden kuluttua.
Näiden kahden henkilön nimet todetaan komitean puheenjohtajan
suorittamassa arvonnassa.
7. Jos jonkun jäsenen paikka odottamatta vapautuu,
jäsenvaltio, jonka asiantuntija on lakannut toimimasta komitean
jäsenenä, nimeää kansalaisistaan toisen asiantuntijan, jonka
komitea hyväksyy.
8. Komitean jäsenet saavat yleiskokouksen suosituksella ja sen
määräämin ehdoin palkkion Yhdistyneiden Kansakuntien
varoista komitean tärkeän vastuualueen huomioon ottaen.
9. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri asettaa komitean
käyttöön tarvittavan henkilöstön, tilat ja välineet, jotta
komitea voisi tehokkaasti suoriutua tämän yleissopimuksen
sille asettamista tehtävistä.
Artikla 18
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat toimittamaan Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille komitean käsiteltäväksi
kertomuksen niistä lainsäädännöllisistä, oikeudellisista,
hallinnollisista ja muista toimenpiteistä, joihin ne ovat
ryhtyneet tämän yleissopimuksen määräysten toteuttamiseksi,
sekä tässä suhteessa tapahtuneesta edistyksestä:
a) vuoden kuluessa siitä, jolloin yleissopimus on asianomaisen
valtion osalta tullut voimaan;
b) sen jälkeen vähintään joka neljäs vuosi sekä milloin
komitea sitä pyytää.
2. Kertomuksissa voidaan mainita niitä tekijöitä ja
vaikeuksia, jotka vaikuttavat tästä yleissopimuksesta
johtuvien velvoitteiden täyttämiseen.
Artikla 19
1. Komitea hyväksyy omat menettelytapasääntönsä.
2. Komitea valitsee toimihenkilönsä kahdeksi vuodeksi
kerrallaan.
Artikla 20
1. Komitea kokoontuu yleensä vuosittain korkeintaan kahdeksi
viikoksi käsittelemään sille tämän yleissopimuksen 18
artiklan mukaisesti jätettyjä kertomuksia.
2. Kokoukset pidetään yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien
päämajassa tai muussa komitean määräämässä, sopivassa
paikassa.
Artikla 21
1. Komitea antaa Talous- ja sosiaalineuvoston kautta vuosittain
toimintakertomuksen yleiskokoukselle ja voi tehdä ehdotuksia ja
yleisluontoisia suosituksia sopimusvaltioilta saamiensa
kertomusten ja muiden sopimusvaltioilta saatujen tietojen
pohjalta. Nämä ehdotukset ja yleisluontoiset suositukset
sisällytetään komitean toimintakertomukseen sopimusvaltioiden
mahdollisten huomautusten kera.
2. Pääsihteeri toimittaa nämä toimintakertomukset Naisten
asemaa käsittelevälle toimikunnalle tiedoksi.
Artikla 22
Erityisjärjestöillä on oikeus olla edustettuina
tarkasteltaessa tämän yleissopimuksen määräysten
täytäntöönpanoa niiden toimialaan kuuluvilla aloilla.
Komitea voi pyytää erityisjärjestöjä antamaan kertomuksia
yleissopimuksen täytäntöönpanosta niiden toimialaan
kuuluvilla aloilla.
Artikla 23
Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei vaikuta
mihinkään sellaisiin määräyksiin, jotka tämän sopimuksen
määräyksiä paremmin palvelevat miesten ja naisten tasa-arvon
saavuttamista:
a) sopimusvaltion lainsäädännössä tai
b) muussa kansainvälisessä yleissopimuksessa tai
valtiosopimuksessa, joka kyseisen valtion osalta on voimassa.
Artikla 24
Sopimusvaltiot sitoutuvat ryhtymään kansallisella tasolla
kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla pyritään
täysimittaisesti toteuttamaan tässä yleissopimuksessa
tunnustetut oikeudet.
Artikla 25
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten
kaikille valtioille.
2. Tämän yleissopimuksen tallettajaksi on nimetty
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri.
3. Tämä yleissopimus edellyttää ratifioimista.
Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
4. Kaikki valtiot voivat liittyä tähän yleissopimukseen.
Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Artikla 26
1. Mikä tahansa sopimusvaltio voi esittää pyynnön tämän
yleissopimuksen tarkistamisesta jättämällä kirjallisen
ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous päättää,
ryhdytäänkö pyynnön johdosta toimenpiteisiin ja mihin
toimenpiteisiin.
Artikla 27
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä
päivänä siitä päivästä, jolloin kahdeskymmenes
ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka tallettaa ratifioimis- tai
liittymiskirjansa sen jälkeen, kun kahdeskymmenes ratifioimis-
tai liittymiskirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee
voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, jolloin
asianomainen sopimusvaltio on tallettanut ratifioimis- tai
liittymiskirjansa.
Artikla 28
1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanottaa ja
ilmoittaa kaikille valtioille, mitä varaumia valtiot ovat
tehneet tähän yleissopimukseen sen ratifioidessaan tai siihen
liittyessään.
2. Varauma, joka on ristiriidassa tämän yleissopimuksen
tarkoituksen ja tavoitteiden kanssa, ei ole sallittu.
3. Varaumat voidaan milloin tahansa peruuttaa jättämällä
sitä koskeva ilmoitus Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerille, jonka tulee ilmoittaa siitä kaikille
valtioille. Varauman peruutus tulee voimaan päivänä, jolloin
sitä koskeva ilmoitus on vastaanotettu.
Artikla 29
1. Jokainen kahden tai useamman sopimusvaltion välillä
syntyvä, tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva
riita, jota ei neuvotteluin saada ratkaistuksi, on jonkin riidan
osapuolen sitä pyytäessä alistettava välimiesmenettelyyn.
Mikäli kuuden kuukauden kuluessa välimiesmenettelypyynnön
esittämisestä riidan osapuolet eivät ole voineet sopia
välimiesmenettelyyn liittyvistä järjestelyistä, kuka tahansa
näistä osapuolista voi siirtää riidan Kansainvälisen
tuomioistuimen ratkaistavaksi tuomioistuimen perussäännön
edellyttämällä tavalla.
2. Jokainen sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen
allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai siihen liittyessään
selittää, ettei se katso tämän artiklan 1 kappaleen sitovan
itseään. Tämän artiklan 1 kappale ei sido muita
sopimusvaltioita tällaisen varauman tehneeseen sopimusvaltioon
nähden.
3. Sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen
mukaisen varauman, voi milloin tahansa sen peruuttaa
jättämällä kirjallisen ilmoituksen Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille.
Artikla 30
Tämä yleissopimus, jonka arabian-, englannin-, espanjan-,
kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä
todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
Osa I - Osa II -
Osa III - Osa IV
- Osa V - Osa VI
|