Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävällä yleissopimuksella perustettiin kidutuksen vastainen komitea, joka koostuu kymmenestä asiantuntijasta. Sopimusvaltiot valitsevat jäsenet suljetulla lippuäänestyksellä valtioiden asettamista ehdokkaista, mutta komitean jäsenet eivät kuitenkaan edusta omaa valtiotaan.

Komitealla on valta valvoa yleissopimuksen täytäntöönpanoa tarkastelemalla sopimusvaltioiden toimittamia määräaikaisraportteja ja vastaanottamalla yksityishenkilöiltä (tai heidän puolestaan tehtyjä) ilmoituksia ihmisoikeusloukkauksista. Ilmoituksia voivat tehdä myös valtiot, jos kyseessä olevat valtiot ovat hyväksyneet molemmat menettelyt. Tähän mennessä noin 40 valtiota on ilmoittanut suostumuksensa menettelyihin.

Komitealla on valta tehdä yhteistyössä kyseessä olevan sopimusvaltion kanssa luottamuksellisia tutkimuksia väitetystä järjestelmällisestä kidutuksesta. Komitean havainnot toimitetaan tutkimuksen kohteena olevalle sopimusvaltiolle, ja tiivistelmä tutkimuksista voidaan sopimusvaltion kuulemisen jälkeen sisällyttää komitean vuosiraporttiin, joka annetaan YK:n yleiskokoukselle. Komiteassa on valmisteilla valinnainen pöytäkirja ennaltaehkäisevän järjestelmän luomiseksi. Se mahdollistaisi säännölliset asiantuntijavierailut sopimusvaltioiden alueella sijaitseviin pidätyskeskuksiin.

Vuodesta 1985 toimineella kidutuksen vastaisella erityisraportoijalla on maailmanlaajuinen oikeus tutkia kidutukseen liittyviä seikkoja. Hän voi etsiä ja vastaanottaa luotettavaa tietoa ja ryhtyä niiden pohjalta toimiin. Nopean toiminnan menettely mahdollistaa pikaiset toimet tilanteissa, joissa kidutuksen riski on ilmeinen. Erityisraportoijan ihmisoikeustoimikunnalle vuonna 1993 antamassa raportissa todettiin, että kidutuksen poistaminen edellyttää poliittista tahtoa ja että kidutuksen jatkuminen on todistus poliittisen tahdon puuttumisesta.

Perustuu tekstiin Levin: Ihmisoikeudet. Kysymyksiä ja vastauksia