|
Kidutuksen ja epäinhimillisen
kohtelun vastainen sopimus
Koko nimi: Kidutuksen ja muun julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen
vastainen yleissopimus
Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 10.12.1984
Kansainvälinen voimaantulo: 26.6.1987
Voimaan Suomen osalta: 29.9.1989
Tämän yleissopimuksen
sopimusvaltiot, jotka katsovat, että Yhdistyneiden Kansakuntien
peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien
jäsenten yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien
tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta
maailmassa, tunnustavat, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen
synnynnäisestä arvosta, katsovat, että peruskirjan ja etenkin
sen 55 artiklan mukaisesti valtioiden velvollisuutena on
edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista
kunnioittamista ja noudattamista, ottavat huomioon
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklan ja
kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan
kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan, jotka kumpikin
määräävät, että ketään ei saa kiduttaa tai kohdella tai
rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai halventavasti,
ottavat huomioon myös yleiskokouksen 9 päivänä joulukuuta
1975 hyväksymän julistuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi
kidutukselta ja muulta julmalta, epäinhimilliseltä tai
halventavalta kohtelulta tai rangaistukselta, haluavat tehostaa
taistelua kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai
halventavaa kohtelua tai rangaistusta vastaan kaikkialla
maailmassa, ovat sopineet seuraavaa:
I OSA
Artikla 1
1. Tässä yleissopimuksessa "kidutuksella"
tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan jollekulle
tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko henkistä tai
ruumiillista kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi
häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen
teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt tai
epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön
pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen tahansa
syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu
virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua
tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen
tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei ole sellainen kipu
tai kärsimys, joka saa alkunsa pelkästään laillisista
seuraamuksista, joko niihin kuuluvana tai niihin
liittyvänä.
2. Tämä artikla ei vaikuta kansainvälisiin asiakirjoihin tai
kansalliseen lainsäädäntöön, jotka sisältävät tai voivat
sisältää määräyksiä, joiden soveltamisala on laajempi.
Artikla 2
1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tehokkaisiin
lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, oikeudellisiin tai
muihin toimiin ehkäistäkseen kidutuksen kaikilla
lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla.
2. Minkäänlaisia poikkeuksellisia oloja, kuten sotatilaa tai
sodanuhkaa, sisäistä poliittista epävakaisuutta tai muuta
yleistä hätätilaa ei saa käyttää oikeutuksena
kidutukselle.
3. Esimiehen tai viranomaisen käskyä ei saa käyttää
oikeutuksena kidutukselle.
Artikla 3
1. Mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa, palauttaa tai
luovuttaa ketään toiseen valtioon, jos on perusteltu syy
uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua
kidutetuksi.
2. Ratkaistessaan, onko tällainen syy olemassa, toimivaltaiset
viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat,
kuten mahdollisesti sen, tapahtuuko kyseisessä valtiossa
jatkuvasti törkeitä, räikeitä tai laajamittaisia
ihmisoikeusloukkauksia.
Artikla 4
1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että kaikki
kidutusteot ovat sen rikoslain mukaan rikoksia. Sama koskee
kiduttamisen yritystä ja kenen tahansa tekemää tekoa, jolla
myötävaikutetaan tai osallistutaan kidutukseen.
2. Jokainen sopimusvaltio säätää näistä rikoksista
asianmukaiset rangaistukset, joissa on otettu huomioon tekojen
vakava laatu.
Artikla 5
1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tarpeellisiin toimiin
ulottaakseen lainkäyttövaltansa 4 artiklassa tarkoitettuihin
rikoksiin seuraavissa tapauksissa:
a) Kun rikokset on tehty jollakin kyseisen valtion
lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tai kyseisessä
valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa;
b) Kun rikoksentekijäksi väitetty on kyseisen valtion
kansalainen;
c) Kun uhri on kyseisen valtion kansalainen, jos valtio pitää
sitä asianmukaisena.
2. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy samoin tarpeellisiin toimiin
ulottaakseen lainkäyttövaltansa tällaisiin rikoksiin
tapauksissa, joissa rikoksentekijäksi väitetty on sen
lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella eikä se luovuta häntä
8 artiklan mukaisesti mihinkään tämän artiklan 1 kappaleessa
mainittuun valtioon.
3. Tämä yleissopimus ei sulje pois sisäisen lainsäädännön
mukaisesti harjoitettavaa rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa.
Artikla 6
1. Sopimusvaltio, jonka alueella on henkilö, jonka väitetään
tehneen jonkin 4 artiklassa mainitun rikoksen, pidättää
hänet tai ryhtyy muihin oikeudellisiin toimiin hänen
läsnäolonsa varmistamiseksi, kun valtio on käytettävissään
olevat tiedot tutkittuaan todennut, että asianhaarat tähän
oikeuttavat. Pidättämisessä ja muissa oikeudellisissa
toimissa noudatetaan kyseisen valtion lakia, mutta ne saavat
kestää vain sen aikaa kuin rikosoikeudellisiin toimiin tai
luovuttamiseen ryhtymiseksi on välttämätöntä.
2. Valtion tulee välittömästi suorittaa asiassa alustava
tutkimus tosiseikkojen selville saamiseksi.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti pidätettyä
henkilöä autetaan saamaan heti yhteys lähimpään sen valtion
asianomaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on, tai jos
hän on valtioton henkilö, sen valtion edustajaan, jossa hän
tavallisesti asuu.
4. Kun valtio on tämän artiklan mukaisesti pidättänyt
jonkun, se ilmoittaa heti 5 artiklan 1 kappaleessa mainituille
valtioille tämän vangitsemisesta ja siihen oikeuttaneista
seikoista. Valtio, joka suorittaa tämän artiklan 2 kappaleessa
tarkoitetun tutkimuksen, tiedottaa tutkimuksen tuloksista
viipymättä mainituille valtioille sekä ilmoittaa, aikooko se
käyttää lainkäyttövaltaansa.
Artikla 7
1. Sopimusvaltio, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalta alueelta
4 artiklassa mainitun rikoksen tekijäksi väitetty henkilö on
tavattu, antaa 5 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa asian
toimivaltaisille viranomaisilleen syytteen nostamista varten,
jollei se luovuta tätä.
2. Nämä viranomaiset tekevät asiassa ratkaisunsa samalla
tavoin kuin silloin, kun on kyse tavallisesta tämän valtion
laissa säännellystä vakavasta rikoksesta. Syytetoimiin
ryhtymisen ja tuomitsemisen edellytyksenä olevia todisteita
koskevat vaatimukset eivät 5 artiklan 2 kappaleessa mainituissa
tapauksissa saa olla väljemmät kuin 5 artiklan 1 kappaleessa
mainituissa tapauksissa.
3. Jokaiselle, jota vastaan ryhdytään toimenpiteisiin jonkin 4
artiklassa mainitun rikoksen vuoksi, on taattava
oikeudenmukainen kohtelu menettelyn kaikissa vaiheissa.
Artikla 8
1. Rikokset, jotka mainitaan 4 artiklassa, katsotaan kaikissa
sopimusvaltioiden välillä voimassa olevissa rikoksen johdosta
tapahtuvaa luovuttamista koskevissa sopimuksissa rikoksiksi,
joiden johdosta voidaan luovuttaa. Sopimusvaltiot sitoutuvat
sisällyttämään tällaiset rikokset kaikkiin niiden välillä
tehtäviin rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeviin
sopimuksiin rikoksiksi, joiden johdosta voidaan luovuttaa.
2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi
sopimuksen, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta,
jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, se voi katsoa
tämän yleissopimuksen lailliseksi perusteeksi luovuttamiselle
tällaisten rikosten johdosta. Luovuttaminen edellyttää
luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion
lainsäädännön muiden luovuttamista koskevien ehtojen
noudattamista.
3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi
sopimusta, tunnustavat nämä rikokset sellaisiksi rikoksiksi,
joiden johdosta näiden valtioiden kesken voidaan luovuttaa
luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön
määräämin ehdoin.
4. Näitä rikoksia käsitellään, sikäli kuin on kysymys
luovuttamisesta sopimusvaltioiden välillä, niin kuin ne olisi
tehty paitsi niiden tekopaikassa, myös niiden valtioiden
alueella, joiden on 5 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ulotettava
lainkäyttövaltansa niihin.
Artikla 9
1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa
oikeusapua 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta
käytävien rikosoikeudenkäyntien yhteydessä, mihin kuuluu
myös niiden hallussa olevan, oikeudenkäynnissä tarvittavan
todistusaineiston luovuttaminen.
2. Sopimusvaltiot täyttävät tämän artiklan 1 kappaleen
asettamat velvoitteensa niiden välillä mahdollisesti voimassa
olevien keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten
mukaisesti.
Artikla 10
1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että
kidutuskiellosta valistaminen ja tiedottaminen sisällytetään
täysimääräisesti lainkäytöstä vastaavan siviili- ja
sotilashenkilöstön, terveydenhoitohenkilöstön, virkamiesten
ja muiden sellaisten henkilöiden koulutukseen, jotka saattavat
osallistua missä hyvänsä muodossa tapahtuneen vapaudenriiston
kohteeksi joutuneen henkilön pitämiseen vapautensa
menettäneenä, kuulustelemiseen tai käsittelemiseen.
2. Jokainen sopimusvaltio sisällyttää tämän kiellon näiden
henkilöiden tehtävistä ja velvollisuuksista annettaviin
määräyksiin tai ohjeisiin.
Artikla 11
Jokainen valtio tarkistaa kidutuksen ehkäisemiseksi
säännöllisesti ja järjestelmällisesti
kuulustelumääräyksensä, -ohjeensa, -menetelmänsä ja
-käytäntönsä sekä järjestelyt, jotka koskevat sen alueella
olevien vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden vapautensa
menettäneenä pitämistä tai käsittelemistä.
Artikla 12
Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että sen
toimivaltaiset viranomaiset aloittavat viipymättä
puolueettoman tutkimuksen aina kun on perusteltua syytä uskoa,
että sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella on käytetty
kidutusta.
Artikla 13
Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että jokaisella joka
väittää, että häntä on kidutettu sen lainkäyttövaltaan
kuuluvalla alueella, on oikeus valittaa sen toimivaltaisille
viranomaisille ja saada asiansa viipymättä puolueettomasti
tutkituksi. Valituksentekijän ja todistajien suojelemiseksi on
ryhdyttävä toimiin, joilla heitä suojellaan valituksesta tai
todistamisesta johtuvalta kaikenlaiselta huonolta kohtelulta tai
pelottelulta.
Artikla 14
1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että sen
oikeusjärjestelmän mukaan kidutuksen uhri saa hyvitystä ja
että hänellä on täytäntöönpanokelpoinen oikeus
oikeudenmukaiseen ja riittävään korvaukseen, mihin sisältyy
myös mahdollisuus mahdollisimman täydelliseen kuntoutukseen.
Jos uhri kuolee kidutuksen johdosta, hänen elätettävänään
olleilla on oikeus korvaukseen.
2. Mikään tämän artiklan määräys ei rajoita uhrilla tai
muilla henkilöillä kansallisen lain mukaan olevaa oikeutta
saada korvausta.
Artikla 15
Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, ettei mitään
lausuntoa, joka todetaan saadun kidutuksella, käytetä
todisteena oikeudellisessa menettelyssä, paitsi kidutuksesta
syytettyä vastaan todisteena siitä, että sellainen lausunto
on annettu.
Artikla 16
1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ehkäisemään
lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella muun julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen,
joka ei vastaa 1 artiklassa olevaa kidutuksen määritelmää
silloin kun näihin tekoihin syyllistyy, yllyttää, suostuu tai
hiljaisesti myöntyy virkamies tai muu virallisessa asemassa
toimiva henkilö. Erityisesti sovelletaan 10, 11, 12 ja 13
artiklaan sisältyviä velvoitteita, mutta siten, että
viittaukset kidutukseen korvataan viittauksilla muuhun julmaan,
epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun tai
rangaistukseen.
2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita
minkään muun sellaisen kansainvälisen asiakirjan tai
kansallisen lain määräyksiä, jotka kieltävät julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tai
jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai
karkottamista.
Artikla 17
1. Täten perustetaan kidutuksen vastainen komitea (jota
kutsutaan jäljempänä komiteaksi), joka suorittaa
jäljempänä mainittuja tehtäviä. Komitea koostuu kymmenestä
asiantuntijasta, joilla on korkea moraali ja jotka tunnustetaan
päteviksi ihmisoikeuksien alalla. He toimivat
henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Sopimusvaltiot valitsevat
asiantuntijat siten, että valinnassa kiinnitetään huomiota
sekä tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumaan että
saavutettavaan hyötyyn sen seikan johdosta, että joillakin
osallistujista on oikeudellista kokemusta.
2. Komitean jäsenet valitaan salaisessa äänestyksessä
sopimusvaltioiden nimeämistä henkilöistä koostuvasta
luettelosta. Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa yhtä
henkilöä, joka on sen kansalainen. Sopimusvaltioiden tulee
pitää mielessä, että on hyödyllistä ehdottaa henkilöitä,
jotka ovat myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen nojalla perustetun
ihmisoikeuskomitean jäseninä ja jotka ovat halukkaita
toimimaan kidutuksen vastaisessa komiteassa.
3. Komitean jäsenten vaalit pidetään kokouksessa, jonka
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle joka
toinen vuosi. Näissä kokouksissa, joiden päätösvaltaisuus
edellyttää vähintään kahden kolmanneksen sopimusvaltioista
olevan läsnä, komiteaan valitaan ne, jotka saavat suurimman
äänimäärän ja ehdottoman enemmistön läsnä olevien ja
äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.
4. Ensimmäiset vaalit pidetään viimeistään kuuden kuukauden
kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä.
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri lähettää
vähintään neljä kuukautta ennen kulloistenkin vaalien
ajankohtaa sopimusvaltioille kirjeen, jossa niitä pyydetään
asettamaan ehdokkaansa kolmen kuukauden kuluessa. Pääsihteeri
laatii kaikista näin asetetuista ehdokkaista aakkosellisen
luettelon, jossa mainitaan, mitkä sopimusvaltiot ovat heitä
ehdottaneet, sekä lähettää ehdokasluettelon
sopimusvaltioille.
5. Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskaudeksi. Heidät
voidaan valita uudelleen, jos heidät on asetettu uudelleen
ehdokkaiksi. Viiden ensimmäisissä vaaleissa valitun jäsenen
toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden kuluttua. Tämän
artiklan 3 kappaleessa mainitun kokouksen puheenjohtaja valitsee
nämä viisi jäsentä arvalla heti ensimmäisten vaalien
päätyttyä.
6. Jos komitean jäsen kuolee tai eroaa tai ei jostain muusta
syystä voi enää hoitaa tehtäviään komiteassa, häntä
esittänyt sopimusvaltio nimeää kansalaisistaan hänen
toimikautensa loppuun uuden asiantuntijan, jos sopimusvaltioiden
enemmistö tämän hyväksyy. Hyväksyminen katsotaan annetuksi,
ellei vähintään puolet sopimusvaltioista ole vastustanut
sitä kuuden viikon kuluessa siitä, kun Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteeri on ilmoittanut niille
nimitysehdotuksesta.
7. Sopimusvaltiot vastaavat komitean jäsenten kuluista näiden
hoitaessa tehtäviään komiteassa.
Artikla 18
1. Komitea valitsee omat virkailijansa kaksivuotiskaudeksi.
Heidät voidaan valita uudelleen.
2. Komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä, jossa tulee
kuitenkin määrätä muun muassa, että:
a) komitea on päätösvaltainen, kun vähintään kuusi
jäsentä on läsnä;
b) komitean päätöksiin tarvitaan läsnä olevien jäsenten
ääntenenemmistö.
3. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri järjestää
tarvittavan henkilökunnan ja toimintaedellytykset, jotta
komitea voi suorittaa sille tässä yleissopimuksessa
määrätyt tehtävät tehokkaasti.
4. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle
komitean ensimmäisen kokouksen. Tämän jälkeen komitea
kokoontuu työjärjestyksen määrääminä aikoina.
5. Sopimusvaltiot vastaavat sopimusvaltioiden kokouksista ja
komitean kokouksista aiheutuvista kuluista, mihin sisältyy
myös Yhdistyneille Kansakunnille tämän artiklan 3 kappaleen
mukaisesti aiheutuvien, esimerkiksi henkilöstöstä ja tiloista
johtuvien kulujen korvaaminen.
Artikla 19
1. Sopimusvaltiot antavat komitealle Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin välityksellä selvityksen siitä, mihin toimiin
ne ovat tämän yleissopimuksen mukaisten sitoumustensa
toteuttamiseksi ryhtyneet. Selvitys annetaan vuoden kuluttua
siitä, kun yleissopimus on tullut sopimusvaltion osalta
voimaan. Sen jälkeen sopimusvaltiot antavat neljän vuoden
välein lisäselvityksiä uusista toimista sekä muita komitean
mahdollisesti pyytämiä selvityksiä.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa
selvitykset kaikille sopimusvaltioille.
3. Komitea käsittelee jokaisen selvityksen ja voi esittää
sopiviksi katsomiaan yleisiä huomautuksia, jotka se toimittaa
asianomaiselle sopimusvaltiolle. Sopimusvaltio voi vastata
komitealle lähettämällä haluamansa lausunnon.
4. Komitea voi harkintansa mukaan päättää sisällyttää
tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti esittämänsä
huomautukset sekä niistä sopimusvaltiolta saamansa lausunnon
24 artiklan mukaisesti laadittavaan vuosikertomukseensa.
Asianomaisen sopimusvaltion pyynnöstä komitea voi
sisällyttää kertomukseen myös jäljennöksen tämän
artiklan 1 kappaleen mukaisesti annetusta selvityksestä.
Artikla 20
1. Jos komitea saa luotettavia tietoja, jotka sen mielestä
perustellusti osoittavat, että jonkin sopimusvaltion alueella
käytetään järjestelmällisesti kidutusta, komitea pyytää
kyseistä sopimusvaltiota tutkimaan tietoja yhteistyössä
kanssaan ja antamaan tätä varten lausunnon tiedoista.
2. Ottaen huomioon asianomaiselta sopimusvaltiolta mahdollisesti
saamansa lausunnon sekä muut käytettävissään olevat tiedot
asiasta komitea voi, jos se toteaa olevan aihetta, määrätä
yhden tai useamman jäsenensä tekemään luottamuksellisen
tutkimuksen ja luovuttamaan sen tulokset komitealle
viipymättä.
3. Jos tämän artiklan 2 kappaleen mukainen tutkimus tehdään,
komitea pyytää sopimusvaltiota yhteistyöhön sen tekemiseksi.
Jos sopimusvaltio suostuu, tutkimukseen voi kuulua käynti sen
alueella.
4. Käsiteltyään jäsenensä tai jäsentensä tekemän
tutkimuksen tulokset, jotka on luovutettu tämän artiklan 2
kappaleen mukaisesti, komitea toimittaa ne asianomaiselle
sopimusvaltiolle samoin kuin huomautukset ja ehdotukset, jotka
näyttävät kyseisessä tilanteessa asianmukaisilta.
5. Kaikki tämän artiklan 1--4 kappaleessa mainittu asian
käsittely komiteassa on luottamuksellista ja käsittelyn
kaikissa vaiheissa pyritään yhteistyöhön sopimusvaltion
kanssa. Kun käsittely on 2 kappaleen mukaisen tutkimuksen
osalta päättynyt, komitea voi keskusteltuaan asiasta kyseisen
sopimusvaltion kanssa päättää julkaista tiivistelmän
käsittelyn tuloksista vuosikertomuksessaan, joka tehdään 24
artiklan mukaisesti.
Artikla 21
1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi antaa
milloin hyvänsä tämän artiklan mukaisesti selityksen, jonka
mukaan se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja
käsitellä ilmoituksia, joissa sopimusvaltio väittää, että
toinen sopimusvaltio ei täytä tämän yleissopimuksen mukaisia
velvoitteitaan. Tällaisia ilmoituksia voidaan ottaa vastaan ja
tutkia tämän artiklan määräämien menettelytapojen
mukaisesti vain, jos ne ovat sellaisen sopimusvaltion tekemiä,
joka on antanut osaltaan komitean toimivallan tunnustavan
selityksen. Komitea ei saa käsitellä ilmoitusta, jos se koskee
sopimusvaltiota, joka ei ole antanut mainittua selitystä.
Tämän artiklan mukaisesti vastaanotetut ilmoitukset
käsitellään seuraavaa menettelyä noudattaen:
a) Jos sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei
toteuta tämän yleissopimuksen määräyksiä, se voi
kirjallisella ilmoituksella saattaa asian kyseisen
sopimusvaltion tietoon. Kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen
vastaanottamisesta vastaanottajavaltion tulee antaa ilmoituksen
lähettäneelle valtiolle asiaa valaiseva kirjallinen selvitys
tai muu lausunto, jossa olisi mainittava, siinä määrin kuin
mahdollista ja asiaankuuluvaa, ne valtionsisäiset toimet ja
oikeuskeinot, jotka jo on käytetty, jotka ovat vireillä tai
jotka ovat käytettävissä.
b) Jos asiaa ei saada selvitetyksi molempien asianosaisten
sopimusvaltioiden tyydytykseksi kuuden kuukauden kuluessa
vastaanottajavaltion saatua alkuperäisen ilmoituksen,
kummallakin valtiolla on oikeus esittää asia komitealle sille
sekä toiselle valtiolle osoitetulla tiedonannolla.
) Komitea käsittelee sille tämän artiklan mukaisesti esitetyn
asian vasta, kun se on varmistunut siitä, että kaikkia
käytettävissä olevia kansallisia muutoksenhakukeinoja on
asiassa käytetty ja ne on käytetty loppuun kansainvälisen
oikeuden yleisesti tunnustettujen periaatteiden mukaisesti.
Tätä säännöstä ei pidä soveltaa silloin, kun
muutoksenhakukeinojen käyttäminen kestää kohtuuttoman kauan
tai ei todennäköisesti auta tämän yleissopimuksen rikkomisen
uhriksi joutunutta tehokkaasti.
d) Komitea käsittelee tämän artiklan mukaisesti tehdyt
ilmoitukset suljetussa istunnossa.
e) Komitea asettaa c-kohdan määräykset huomioon ottaen hyvät
palveluksensa asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi
tarkoituksenaan asian sovinnollinen selvittäminen tässä
yleissopimuksessa tunnustettujen velvollisuuksien
kunnioittamisen pohjalta. Tätä varten komitea voi tarpeen
vaatiessa perustaa ad hoc -sovittelukomission.
f) Komitea voi jokaisessa tämän artiklan mukaisesti sille
esitetyssä asiassa pyytää asianomaisia tämän kappaleen
b-kohdassa tarkoitettuja sopimusvaltioita antamaan kaikki
asiaankuuluvat tiedot.
g) Asianomaisilla tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetuilla
sopimusvaltioilla on oikeus olla edustettuina, kun asiaa
käsitellään komiteassa, sekä tehdä huomautuksia suullisesti
ja/tai kirjallisesti.
h) Komitea antaa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän
kappaleen b-kohdassa tarkoitetun tiedonannon
vastaanottamispäivästä selvityksen:
(i) Jos päästään tämän kappaleen e-kohdan mukaiseen
ratkaisuun, komitea laatii selvityksensä lyhyen lausunnon
muotoon, jossa todetaan tosiasiat sekä saavutettu
ratkaisu.
(ii) Jos tämän kappaleen e-kohdan mukaiseen ratkaisuun ei
päästä, komitea laatii lyhyen selvityksen lausunnon muotoon,
josta käyvät ilmi tosiasiat; asianomaisten valtioiden tekemät
kirjalliset huomautukset sekä pöytäkirja suullisista
huomautuksista liitetään selvitykseen. Jokaisessa asiassa
selvitys toimitetaan asianomaisille sopimusvaltioille.
2. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun viisi
tämän yleissopimuksen osapuolena olevaa valtiota on antanut
tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen. Sopimusvaltiot
tallettavat selityksensä Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset
muille sopimusvaltioille. Selityksen voi peruuttaa milloin
tahansa ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Peruutus ei
vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on jo ehditty tehdä
tämän artiklan mukainen ilmoitus; uusia ilmoituksia
sopimusvaltiolta ei tämän artiklan nojalla oteta vastaan sen
jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut
ilmoituksen selityksen peruuttamisesta, ellei asianomainen
sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.
Artikla 22
1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi antaa
milloin hyvänsä tämän artiklan mukaisesti selityksen, että
se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä
ilmoituksia sellaisilta lainkäyttövaltaansa kuuluvilta
yksityishenkilöiltä tai näiden puolesta, jotka väittävät
joutuneensa sopimusvaltion taholta yleissopimuksen määräysten
rikkomisen uhriksi. Komitea ei saa ottaa vastaan ilmoitusta, jos
se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut tällaista
selitystä.
2. Komitea ei hyväksy tämän artiklan mukaisesti tehtyä
ilmoitusta, joka on nimetön tai joka sen mielestä merkitsee
tällaisen ilmoituksen lähettämisoikeuden väärinkäyttöä
tai on ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten
kanssa.
3. Komitea saattaa 2 kappaleen määräykset huomioon ottaen
tämän artiklan nojalla sille tehdyt ilmoitukset sen
sopimusvaltion tietoon, joka on antanut 1 kappaleen mukaisen
selityksen ja jota syytetään yleissopimuksen määräysten
rikkomisesta. Ilmoituksen vastaanottanut valtio antaa kuuden
kuukauden kuluessa komitealle kirjalliset selvitykset tai
lausunnot asiasta ja toimista, joihin se on mahdollisesti
ryhtynyt.
4. Komitea käsittelee tämän artiklan nojalla tehdyt
ilmoitukset kaikkien niiden tietojen perusteella, joita se on
saanut yksityishenkilöltä tai tämän puolesta ja
asianomaiselta sopimusvaltiolta.
5. Komitea ei käsittele yksityishenkilön lähettämää
ilmoitusta, ellei se ole varmistautunut, että: a) samaa asiaa
ei ole tutkittu tai tutkita jollakin toisella kansainvälisellä
tutkimus- tai sovittelumenettelyllä; b) henkilö on käyttänyt
kaikki mahdolliset kotimaiset muutoksenhakukeinot; tätä
säännöstä ei pidä soveltaa silloin, kun
muutoksenhakukeinojen käyttäminen kestää kohtuuttoman kauan
tai ei todennäköisesti auta tämän yleissopimuksen rikkomisen
uhriksi joutunutta tehokkaasti.
6. Komitea käsittelee tämän artiklan nojalla tehdyt
ilmoitukset suljetussa istunnossa.
7. Komitea ilmoittaa mielipiteensä asianomaiselle
sopimusvaltiolle ja yksityishenkilölle.
8. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun viisi
yleissopimuksen osapuolena olevaa valtiota on antanut tämän
artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen. Sopimusvaltiot
tallettavat selityksensä Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset
muille sopimusvaltioille. Selityksen voi peruuttaa milloin
hyvänsä ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Peruutus ei
vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on jo ehditty tehdä
tämän artiklan mukainen ilmoitus; uusia ilmoituksia
yksityishenkilöiltä tai heidän puolestaan ei tämän artiklan
mukaisesti oteta vastaan sen jälkeen, kun pääsihteeri on
saanut ilmoituksen selityksen peruuttamisesta, ellei
sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.
Artikla 23
Komitean ja 21 artiklan 1 kappaleen e-kohdan mukaisesti
mahdollisesti perustettavien ad hoc -sovittelukomissioiden
jäsenillä on oikeus Yhdistyneiden Kansakuntien tehtävissä
olevien asiantuntijoiden etuihin, erioikeuksiin ja vapauksiin,
kuten Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia
koskevan yleissopimuksen asianomaisissa kohdissa määrätään.
Artikla 24
Komitea antaa sopimusvaltiolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien
yleiskokoukselle vuosikertomuksen tämän yleissopimuksen
mukaisesta toiminnastaan.
III OSA
Artikla 25
1. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien valtioiden
allekirjoittamista varten.
2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat
talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Artikla 26
Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien maiden liittymistä
varten. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Artikla 27
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä
päivänä siitä, kun kahdeskymmenes ratifioimis- tai
liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän
yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennen
ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen,
yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä
siitä, kun valtio on tallettanut oman ratifioimis- tai
liittymiskirjansa.
Artikla 28
1. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan
tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa
selityksen, että se ei tunnusta komitean 20 artiklassa
mainittua toimivaltaa.
2. Sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kappaleen
mukaisen varauman, voi peruuttaa sen milloin hyvänsä
ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerille.
Artikla 29
1. Jokainen tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi
ehdottaa siihen muutosta ja toimittaa ehdotuksen Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri tiedottaa sitten
muutosehdotuksesta sopimusvaltioille ja pyytää niitä
ilmoittamaan hänelle, kannattavatko ne sopimusvaltioiden
kokouksen koolle kutsumista käsittelemään ehdotusta ja
äänestämään siitä. Jos vähintään kolmannes
jäsenvaltioista neljän kuukauden kuluessa tiedotuksesta
ilmoittaa kannattavansa kokousta, pääsihteeri kutsuu kokouksen
koolle Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa. Pääsihteeri
toimittaa kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien
valtioiden enemmistön hyväksymän muutoksen kaikkien
sopimusvaltioiden hyväksyttäväksi.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos
tulee voimaan, kun kaksi kolmannesta tämän yleissopimuksen
osapuolena olevista valtioista on ilmoittanut Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille, että ne ovat hyväksyneet sen
oman perustuslakinsa säätämässä järjestyksessä.
3. Tullessaan voimaan muutokset sitovat vain niitä
sopimusvaltioita, jotka ovat hyväksyneet ne. Muita valtioita
sitovat edelleen tämän yleissopimuksen ja niiden mahdollisesti
aiemmin hyväksymien muutosten määräykset.
Artikla 30
1. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen riita tämän
yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, jota ei saada
ratkaistuksi neuvottelemalla, alistetaan välimiesmenettelyyn
jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät osapuolet kuuden
kuukauden kuluessa välitysmenettelyä koskevasta pyynnöstä
ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelyn
järjestämisestä, mikä hyvänsä osapuoli voi antaa riidan
Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä
siitä tuomioistuimen perussäännön mukaisen pyynnön.
2. Jokainen sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen
allekirjoittamisen tai ratifioinnin tai siihen liittymisen
yhteydessä ilmoittaa, ettei se katso tämän artiklan 1
kappaleen sitovan itseään. Muita sopimusvaltioita tämän
artiklan 1 kappaleen määräykset eivät sido sellaiseen
sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen
varauman.
3. Jokainen sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 2
kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa
tämän varauman ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerille.
Artikla 31
1. Sopimusvaltio voi sanoa tämän yleissopimuksen irti
ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua
päivästä, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on
saanut ilmoituksen asiasta.
2. Irtisanominen ei vapauta sopimusvaltiota sille tämän
sopimuksen mukaisesti kuuluvista velvollisuuksista sellaisten
tekojen tai laiminlyöntien osalta, jotka on tehty ennen
irtisanomisen voimaantulopäivää. Irtisanominen ei myöskään
millään tavoin vaikuta sellaisen asian jatkokäsittelyyn, joka
on ollut komiteassa harkittavana jo ennen irtisanomisen
voimaantulopäivää.
3. Komitea ei saa ottaa käsiteltäväkseen sopimusvaltiota
koskevaa uutta asiaa sen jälkeen kun sopimusvaltion
irtisanominen on tullut voimaan.
Artikla 32
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille
Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja kaikille
valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen tai
liittyneet siihen:
a) 25 ja 26 artiklan mukaisista allekirjoittamisista,
ratifioimisista ja liittymisistä;
b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus tulee 27
artiklan mukaisesti voimaan, ja päivämäärästä, jolloin 29
artiklan mukaiset muutokset tulevat voimaan;
c) 31 artiklan mukaisista irtisanomisista.
Artikla 33
1. Tämä yleissopimus, jonka arabian-, englannin-, espanjan-,
kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä
todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien
pääsihteerin huostaan.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa oikeaksi
todistetut jäljennökset tästä yleissopimuksesta kaikille
valtioille.
|
|