|
Kansalaisten oikeuksista
kaikkien oikeuksiksi
Kesti varsin pitkään
ennen kuin ihmisoikeuksien
haltijoiksi tunnustettiin kaikki ihmiset.
Aiemmin yksilön
oikeudet määräytyivät hänen syntyperänsä tai
yhteiskunnallisen asemansa mukaan, kuten säätyjakoisessa
yhteiskunnassa. Tilanne ei olennaisesti muuttunut vielä sääty-yhteiskunnan hajoamisen jälkeenkään, sillä
esimerkiksi Yhdysvaltojen itsenäistyessä oikeuksien yhtäläisyys
ulotettiin vain vapaisiin miehiin; orjat ja naiset jätettiin
yhä ulkopuolelle.
Ihmisoikeuksista käytettiinkin
aluksi käsitettä "miehen oikeudet" ("rights of
man", "droits de l'homme"). Vaikka Ranskan vallankumous perustui
tasavaltalaisiin ihanteisiin ja hävitti yhteiskunnan säätyjaon,
myös vuoden 1789 ihmisoikeuksien julistuksena tunnetussa
asiakirjassa käytetään ilmaisua "miehen ja kansalaisen
oikeudet". Sukupuolineutraali englanninkielinen ilmaisu
"human rights" vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Silloin alkaneen kansainvälisten
ihmisoikeuksien kehityksen kulmakivenä on syrjinnän
kielto,
pyrkimys kaikkien ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin. Vaikka ihmisoikeudet
suojelevatkin nykyään tasavertaisesti kaikkia
ihmisiä, kansainvälinen yhteisö on katsonut tarpeelliseksi
lujittaa joidenkin haavoittuvien ihmisryhmien oikeuksia
erillisillä sopimuksilla. Tällaisia erityisryhmiä ovat
esimerkiksi
|
