Vähemmistöoikeuksien
esiinnousu
etnisten
ja kansallisten Vähemmistöjen
ongelmat ovat olleet kansainvälisen yhteisön päänvaivana jo
pitkään. Silti vähemmistöoikeuksien julistus hyväksyttiin
YK:ssa vasta vuonna 1992.
Vähemmistöoikeuksista
tuli maailmanlaajuisesti merkittävä kysymys 1980-luvun lopussa
ja 1990-luvun alussa väkivaltaisten sisäisten konfliktien leviämisen
myötä. Konfliktit aiheuttivat valtavaa inhimillistä kärsimystä,
pakolaisuutta sekä taloudellista ja sosiaalista hajaannusta.
Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan
loppumattomat konfliktit saivat seurakseen Neuvostoliiton
romahtamisesta ja entisen Jugoslavian hajoamisesta aiheutuneita
uusia konflikteja. Jugoslavian tapaukseen liittyi myös
vastenmielisiä ja rikollisia etnisiä puhdistuksia.
Monien
konfliktien juuret ovat vähemmistöjen pitkäaikaisessa tyytymättömyydessä.
Vähemmistöjen identiteettiä pyritään usein vahvistamaan poliittisen manipulaation keinoin,
mikä saattaa johtaa vaatimuksiin itsemääräämisestä. Jos vääryydet ja syrjintä jatkuvat,
eikä valtiolla ole mekanismeja itsemääräämisvaateiden käsittelyyn,
tilanne saattaa johtaa väkivaltaiseen konfliktiin ja jopa sisällissotaan.
YK:n
entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali osoitti raportissaan
"An Agenda For Peace", että uusia raivokkaita nationalismin ja itsenäisyyden
julistuksia ilmenee siitäkin huolimatta, että
mannertenväliset ja alueelliset järjestöt tekevät yhä enemmän yhteistyötä.
Raportissa huomautetaan, että brutaalit etniset, uskonnolliset, sosiaaliset,
kulttuuriset tai kielelliset kiistat uhkaavat valtioiden
koossapysymistä. Lisäksi osoitetaan, että ongelmien
ratkaiseminen pohjautuu ihmisoikeuksiin ja erityisesti vähemmistöoikeuksiin
sitoutumiseen, oli sitten kyseessä etninen, uskonnollinen,
yhteiskunnallinen tai kielellinen vähemmistö.
|