Oikeus kehitykseen
"KEHITYKSEN PÄÄMÄÄRÄ ON
TILA, JOSSA KAIKKIEN IHMISTEN KAIKKI OIKEUDET VOIVAT
TOTEUTUA." – Mary Robinson, YK:n entinen
ihmisoikeusvaltuutettu.
Oikeus kehitykseen juontuu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen
artiklasta 28, jonka mukaan jokaisella on oikeus sellaiseen
yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka
puitteissa julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet
voivat täysin toteutua.
Jo YK:n peruskirjassa ihmisoikeudet
sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys yhdistettiin
toisiinsa. Vuoden 1969 Teheranin ihmisoikeuskonferenssissa
ihmisoikeudet liitettiin globaaleihin asioihin. Lisäksi
taloudellisesti kehittyneiden ja kehittyvien
valtioiden välistä kasvavaa eroa pidettiin esteenä ihmisoikeuksien
toteutumiselle. Vuonna 1986 annettiin julistus oikeudesta
kehitykseen. Se ei kuitenkaan ole sitova sopimus.
Valtioille oikeus kehitykseen tuo
velvollisuuksia, muttei oikeuksia. Valtion velvollisuutena on
luoda olosuhteet, joissa yksittäiset ihmiset ja kansat
pääsevät osallisiksi oikeudesta kehitykseen. Oikeus
kehitykseen painottaa juuri osallistumisen tärkeyttä.
Oikeus kehitykseen voi auttaa valtioita
taistelemaan kansalaistensa sosiaalista, taloudellista ja
poliittista pois sulkemista sekä vieraantumista vastaan.
Toteutuuko oikeus kehitykseen?
Vaikka 1990-luvulla taloudellisten,
sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien hyväksyminen on
muuttunut voimakkaasti, oikeutta kehitykseen
ei voi vielä pitää todellisena oikeutena. Oikeus kehitykseen on
hyväksytty vasta keskustelujen tasolla, ja todelliset teot ovat
edessäpäin. Esimerkiksi Wienin ihmisoikeuskonferenssissa vuonna 1993
valtiot olivat kykenemättömiä tai haluttomia
määrittelemään, mitä oikeus kehitykseen tarkoittaa, koska se olisi
merkinnyt myös nykyistä selkeämpiä velvollisuuksia.
Keskustelu siitä mitä
kehitys itse asiassa tarkoittaa, jatkuu edelleen. Epäselvää
on myös se, kenen
vastuulla on kehityksen toteutuminen, eli onko
kansainvälisellä yhteisöllä velvollisuus turvata niiden
maiden kehitys, jotka eivät siitä itse pysty huolehtimaan.
Perustuu tekstiin Kuusjärvi:
Ihmisoikeudet ja kehitys.