YK:N VUONNA 1986 ANTAMA JULISTUS OIKEUDESTA KEHITYKSEEN PAINOTTAA KAIKKIEN OIKEUKSIEN YHTÄ SUURTA PAINOARVOA JA YHTEISÖJEN OIKEUTTA OSALLISTUA HEITÄ KOSKEVAAN PÄÄTÖKSENTEKOON.

YK antoi julistuksen oikeudesta kehitykseen vuonna 1986. Julistus hyväksyttiin yllättävän laajalti. Sitä vastaan äänesti ainoastaan Yhdysvallat. Esimerkiksi Pohjoismaat, Norjaa lukuun ottamatta, pidättäytyivät äänestämästä. Äänestämättä jättäneet maat eivät vastustaneet julistusta sinänsä, vaan pitivät sitä mm. liian yleisenä. Julistuksen voidaan sanoa ilmentävän kansainvälistä suuntausta, jossa kehitys ja ihmisoikeudet pyritään yhdistämään toisiinsa. Sitä voidaan pitää myös yrityksenä rakentaa silta etelän ja pohjoisen välille.

Julistuksessa oikeus kehitykseen määritellään jokaisen ihmisen ja kansojen oikeudeksi osallistua sellaiseen sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen kehitykseen, jossa kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet voidaan täysin toteuttaa. Lisäksi oikeus kehitykseen tarkoittaa oikeutta päästä osalliseksi kehityksen saavutuksista. Julistus sisältää sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä oikeuksia. Ihmistä pidetään kehityksen keskeisenä toimijana ja oikeus kehitykseen mielletään sekä yksilöille että kansoille kuuluvaksi. Julistuksessa korostetaan myös kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien jakamattomuutta ja keskinäistä riippuvuutta.

Julistuksesta voidaan löytää neljä pääkohtaa. Ensinnäkin siinä korostetaan, että osallistuminen on kehityksen oleellinen osatekijä. Toiseksi julistuksessa korostetaan perustarpeita ja sosiaalioikeuksia. Toisin sanoen koko väestön ja kaikkien yksilöiden hyvinvointia tulisi edistää heidän osallistumisensa kautta. Ei siis ainoastaan kehityksen alueella, vaan myös sen etujen oikeudenmukaisessa jakautumisessa. Lisäksi kaikilla pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus perusresurssien eli koulutuksen, terveyspalveluiden, ruoan, asunnon sekä työllisyyden ja tulonjaon oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. Nämä koskettavat valtioiden itsemääräämisoikeutta.

Kolmanneksi julistuksessa painotetaan kansallista politiikkaa ja kansallisia ohjelmia, mutta siinä todetaan samalla, että oikeus kehitykseen ei voi toteutua ilman kansainvälistä yhteistyötä. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tavoitteena on TSS- ja KP-oikeuksien tasapainoinen toteutuminen. Oikeuksien jakamista TSS- ja KP-oikeuksiin pidetäänkin monessa yhteydessä ihmisoikeuksien keskinäisen riippuvuuden ja jakamattomuuden aliarviointina.

Perustuu tekstiin Kuusjärvi: Ihmisoikeudet ja kehitys.