KEHITYKSEN AJATELLAAN YHÄ USEAMMIN SISÄLTÄVÄN MONIA PUOLIA, MUTTA USEILLE VIRALLISILLE TAHOILLE KEHITYS TARKOITTAA NIMENOMAAN TALOUDELLISTA KEHITYSTÄ.

Oikeus kehitykseen on monimutkainen asia, eikä käsitteestä ole selvää yhteisymmärrystä. Eri tahoille oikeus kehitykseen merkitsee erilaisia asioita. Lähtökohtana ovat erilaiset käsitykset kehityksestä.

Oikeus kehitykseen -käsitteen taustalla on muun muassa huoli taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten eli TSS-oikeuksien toteutumisesta ja asemasta. Monen kehitysmaan mielestä oikeus kehitykseen mahdollistaisi mainittujen oikeuksien nykyistä konkreettisemman toteutumisen sekä loisi selviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Muun muassa Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia ja Japani ovat kuitenkin suhtautuneet melko negatiivisesti sellaiseen käsitteen määrittelyyn, joka toisi mukanaan kovia velvoitteita.

Perinteisesti länsimaat ovat painottaneet kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien eli KP-oikeuksien merkitystä, kun taas kehitysmaat ovat painottaneet TSS-oikeuksien merkitystä. Kehitysmaat ovatkin syyttäneet länsimaita KP-oikeuksien edistämisestä TSS-oikeuksien kustannuksella. TSS-oikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus olla vapaa nälästä, oikeus koulutukseen ja työhön sekä kansojen oikeus käyttää vapaasti omia luonnonvarojaan.

Kehitysmaat ovat kannattaneet äänekkäimmin oikeutta kehitykseen. Keskustelut ovat olleet ideologisesti hyvin latautuneita. Länsimaat ovat syyttäneet kehitysmaita yrityksestä siirtää huomio pois poliittisista oikeuksista ja kansalaisoikeuksista. Kehitysmaiden eliittien pyrkimyksenä on pidetty ihmisoikeusrikkomuksien sitomista alikehitykseen. Näin vastuu ihmisoikeusrikkomuksista voitaisiin siirtää rikkaiden länsimaiden harteille sen sijaan, että rikkomuksia pidettäisiin kehitysmaiden sisäisen politiikan seurauksena.

Perustuu tekstiin Kuusjärvi: Ihmisoikeudet ja kehitys.