|
Ihmisoikeuksien
ominaisuudet
Ihmisoikeuksien tunnusmerkkejä ovat yleisyys,
luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus.
Yleisyys eli universaalisuus
Ihmisoikeuksien yleisyydellä eli universaalisuudella tarkoitetaan kahta
asiaa. Yhtäältä ihmisoikeuksien universaalisuus torjuu
erottelut sukupuolen, ihonvärin, yhteiskunnallisen aseman tai
muun vastaavan seikan perusteella. Siksi syrjinnän kielto
esiintyy ihmisoikeuksien julistuksessa (2. artikla) ja lähes
kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Toisaalta
ihmisoikeuksien yleisyys viittaa ihmisoikeuksien
yleismaailmalliseen luonteeseen. Kulttuuri- ja
varallisuuseroista huolimatta ihmisoikeudet ovat yhteisiä
kaikkien maanosien ihmisille.
Luovuttamattomuus
Ihmisoikeuksien luovuttamattomuus liittyy ajatukseen ihmisyksilön
luonnollisista oikeuksista, jotka edeltävät valtiovaltaa.
Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle jo hänen
ihmisyytensä perusteella, eikä niitä siksi voi ottaa häneltä
pois esivallan päätöksellä tai edes henkilön
omalla suostumuksella. Ihmisoikeuksien luovuttamattomuuden vuoksi ihminen ei voi pätevästi luopua ihmisoikeuksistaan
myymällä itsensä orjaksi. Usein ihmisoikeuksista puhutaan myös
jokaisen ihmisen synnynnäisinä oikeuksina.
Perustavanlaatuisuus
Kolmannella tunnusmerkillä eli ihmisoikeuksien perustavanlaatuisuudella
tarkoitetaan sitä, että vain tärkeät oikeudet ansaitsevat tulla
kutsutuiksi ihmisoikeuksiksi. Ihmisoikeuksien julistuksen
artiklat 1–28 sisältävät luettelon niistä oikeuksista,
joita vuonna 1948 pidettiin tässä mielessä kyllin
perustavanlaatuisina. Myöhempi ihmisoikeusasiakirjojen kehitys
ei ole olennaisesti laajentanut ihmisoikeuksien piiriä. Muutamissa kohdissa julistus turvaa
sellaisiakin ihmisoikeuksia, joiden suojaamisesta sitovin
valtiosopimuksin on sittemmin ollut vaikea päästä yhteisymmärrykseen.
Pakolaisen oikeus turvapaikkaan, yksilön oikeus kansalaisuuteen
ja omaisuuden suoja ovat tällaisia oikeuksia.
|
