Yksi EU-asioiden ikuisuuskysymyksiä on se, kuinka paljon Suomi lähettää rahaa Brysseliin ja paljonko sieltä saadaan "EU-rahana" takaisin. Virallinen Suomi ei ole antanut asiasta kansalaisilleen luotettavaa tietoa.

EU:n komission virallisen selvityksen mukaan Suomesta lähetettiin vuonna 2001 Brysseliin 232 miljoonaa euroa enemmän kuin sitä kautta kierrätettiin meille takaisin. Suomi oli nettomaksaja myös vuonna 2002 ja on aina sen jälkeenkin. Siitä pitää huolen EU:n laajeneminen.

Jäsenmaksuhävikki

Tutkija Teuvo Junka on ansiokkaasti selvittänyt vuosittaisia Suomen EU-jäsenmaksuja ja niiden palautuksia. Vuoden 1995 jälkeen on vain kerran oltu plussalla. Se oli vuonna 2000. Kyseinen vuosi oli vuosien 2000-2006 uusien rakennerahasto-ohjelmien johdosta poikkeuksellinen. Vuonna 2000 suomalaiset käynnistivät EU-yhteensopivat aluepoliittiset ohjelmansa nopeammin kuin useat muut maat. Muualla oli tehottomampi aluepoliittinen hallinto, ja niillä oli täysi työ keskittyä saattamaan päätökseen edellisen viisivuotiskauden projektinsa. Suomi omasta puolestaan sai Brysselistä rahaa etupainotteisesti, myös tulevien vuosien edestä. Junkan selvitysten mukaan nettomaksut ovat kehittyneet jäsenyyden alkuvuodesta 1995 alkaen seuraavasti (miljoonaa euroa):

1995   -256 
1996   -89 
1997   -69 
1998   -252 
1999   -361 
2000   +130 
2001   -271

Muistatteko, miten virallisessa valtion EU-propagandassa on jäsenyyden alkuvuosien ajan vakuuteltu Suomen olleen nettosaaja? Luvut puhukoot puolestaan. Komission viralliset tiedot vahvistavat nämä Suomen valtion tilinpäätösten perusteella lasketut luvut. Komission mukaan Suomi oli vuonna 2001 nettomaksaja 232 miljoonalla eurolla.

Suomen maksut

Voidaan arvioida, että viime vuonna Suomi oli ja lähivuosina on 1-1,5 vanhan miljardin eli 200-250 miljoonan euron verran nettomaksaja. EU:n komission selvitys maiden nettoasemasta löytyy englanninkielisenä internet-osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/budget/pdf/agenda2000/report2001_en.pdf 
Yksi mielenkiintoisimmista taulukon luvuista ovat "Muut maksut". Se sisältää Suomen osuuden Margaret Thatcherin 1980-luvulla neuvottelemasta Ison-Britannian erityisalennuksesta jäsenmaksuun: maa saa nettomaksuosuudestaan 2/3 alennuksen. Sen muut maat joutuvat maksamaan sen puolesta (kuitenkin niin että Saksalle pannaan maksuun vain 2/3 omasta osuudestaan). Vuonna 2001 Suomi maksoi Ison-Britannian jäsenmaksua 150 miljoonaa euroa. Muiden maiden jäsenmaksut tarkistettiin silloin Ison-Britannian "korjauksen" osalta neljän vuoden ajalta. Yleensä meillä on maksettu Englannin puolesta reilusti alle 100 miljoonaa euroa.

Nettomaksajat ja -saajat

Suomi oli vuonna 2001 - ja on tulevina vuosina - nettomaksaja. EU:n laajenemisen jälkeen EU-jäsenmaksut eivät nousse. Suomen nettomaksuosuus kasvanee niin, että saadaan entistä pienempiä jäsenmaksupalautuksia. Samalle rahalle on useampia jakajia. Suurimpia nettosaajia ovat ns. koheesiomaat Espanja, Kreikka, Portugal ja Irlanti. Komission selvityksen mukaan EU:n operationaaliset kulut (joissa ei oteta huomioon hallintomenoja yms. yhteisiä kuluja) tuottivat maille seuraavanlaisen nettomaksaja/nettosaaja-aseman:

                 Milj. € %  Bkt:sta 
Saksa     -6953       -0,34 
Hollanti   -2257       -0,54 
Ranska   -2035       -0,14 
Italia         -1978       -0,17 
Ruotsi      -973         -0,44 
Belgia      -630         -0,24 
Itävalta     -536         -0,26 
Tanska    -229         -0,13 
Suomi      -150        -0,12 
L-burg      -144        -0,66 
Iso-Brit.   +708       +0,05 
Irlanti       +1203     +1,13 
Portugali +1794     +1,53 
Kreikka    +4513     +3,50 
Espanja  +8280     +1,24

Nämä luvut ovat ns. operationaalisia nettomaksuja ja -saamisia. Tästä taulukosta puuttuvat hallintomenot. Kun Suomen nettomaksut vuonna 2001 olivat EU:n komission mukaan 232 miljoonaa euroa, näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että Suomen osuus EU:n hallintokuluista oli samana vuonna noin 80 miljoonaa euroa. Se oli noin puoli miljardia entistä markkaa eurokratian ylläpitoon, ja Suomen omien virkamiesten palkat ja EU-matkakulut päälle. Näihin lukuihin sisältyy - edellä mainitun neljän vuoden "jäsenmaksukorjauksen" takia - poikkeuksellisen suuri tulonsiirto muilta mailta Ison-Britannian hyväksi. Aikaisempina vuosina se on ollut nettomaksaja suuruusluokaltaan 0,20 prosenttia BKT:sta. Saksan osuus on euroissa mitattuna jättiläismäinen. BKT-osuuksien perusteella suurimpia nettomaksajia ovat pienehköt maat Hollanti ja Ruotsi. Hollanti on kuitenkin EU:n ulkosatama samoin kuin Belgia, ja näiden maiden nettomaksuosuutta kaunistavat niiden EU:lle tilittämät ja muiden puolesta perimät tullit. Saksa kokee olevansa muiden maiden (ennen muuta Ranskan) maatalouspolitiikan maksajia, ja siksi sen intresseissä on maatalousuudistus. Se taas ei ole Ranskan eikä vanhojen koheesiomaiden etujen mukaista. Uudet jäsenmaat halunnevat niin ikään maatalouteensa EU:n rahaa vanhoilla perusteilla. Luxemburgin maksuasemaa parantaa se, että maahan on sijoitettu useita EU:n instituutioita, joiden suuripalkkaiset virkamiehet tuovat maksukykyistä ostovoimaa. Sama koskee Belgiaa. Vaikka eurokraatit maksavat veronsa EU:lle, heidän kulutuskysyntänsä kohdistuu näiden maiden palvelusten tuottajien hyväksi.

Ks. myös tämä juttu EU-maksuista