Suomi nettomaksajana

Esko Seppänen 26.6.2003

Valtiovarainministeriö on julkistanut tiedotteen Suomen ja EU:n maksuliikenteestä vuonna 2002.

Ministeriön mukaan valtion budjetista maksettiin EU:lle 1 123 miljoonaa euroa. Valtion budjettiin palautettiin Brysselistä 997 miljoonaa euroa.

Sen mukaan valtion nettomaksuosuus oli 126 miljoonaa euroa.

Tähän laskelmaan eivät sisällyt tullitulot, jotka valtio peri EU:n puolesta mutta joutui tilittämään EU:lle. Tulleja ja muita niiden kaltaisia maksuja lähetettiin Brysseliin 106 miljoonaa euroa.

Näin ollen valtion nettomaksuosuus EU:lle vuonna 2002 oli 232 miljoonaa euroa eli lähes 1,5 miljardia mummon markkaa.

Virallisessa propagandassa Suomen tuloiksi lasketaan myös EU:n vuonna 2002 ostamat eli intervoimat 248 miljoonan euron maataloustuotteet. Niitä tuloja vastaan luovutettiin kuitenkin vastikkeita: suomalaista ohraa, voita ja maitojauhetta. Niiden luovutus EU:n varastoihin ei ole Suomelle nettotuloa.

Suomen valtio - ja sen kautta suomalaiset - on EU:ssa yksiselitteisesti nettomaksaja, vaikka valtiovallan propagandaosasto löytää myös muita laskutapoja.

Seuraava artikkeli on julkaistu "uusi vasemmisto"-lehdessä ja se
pitää sisällään yhteenvedon aikaisemmista vuosista.

Suomi nettomaksajana

Esko Seppänen 29.11.2002

Kansalaisten kiinnostuksen kohteena on usein se, kuinka paljon Suomi lähettää rahaa Brysseliin ja paljonko sieltä saadaan ”EU-rahana” takaisin.

Virallinen Suomi ei ole toimittanut tästä asiasta kansalaisille luotettavaa tietoa. Asiasta on juuri valmistunut EU:n komissiossa selvitys. Sen mukaan Suomi oli vuonna 2001 nettomaksaja. Brysseliin lähetettiin 232 miljoonaa euroa enemmän kuin sieltä kierrätettiin meille takaisin.

Nettomaksuosuuksia tutkinut Teuvo Junka on laskenut Suomen nettoaseman jäsenyyden alkuvuodesta kehittyneen seuraavasti (miljoonaa euroa): 1995 -256, 1996 -89, 1997 -69, 1998 -252, 1999 -361, 2000 +130 ja 2001 -271.

Sen sijaan vuosi 2000 oli poikkeuksellinen, ja silloin Suomi näyttää olleen nettosaaja. Vuosi 2000 oli uusien rakennerahasto-ohjelmien 2000-2006 ensimmäinen vuosi.

Suomalaiset käynnistivät EU-yhteensopivat aluepoliittiset ohjelmansa nopeasti, itse asiassa paljon nopeammin kuin useat muut maat. Tehottomien alueorganisaatioiden maiden oli pakko keskittyä saattamaan päätökseen edellisen viisivuotiskauden projektinsa.

Se, että Suomi sai vuonna 2000 EU-rahaa 154 miljoonaa euroa enemmän kuin oli jäsenmaksumme, näkyy kaikkina tätä seuraavina vuosina 2001-2006 uusina nettomaksuina.

Voidaan ehkä vetää sellainen nyrkkisääntö, että viime vuonna ja lähivuosina Suomi on 1-1,5 vanhan miljardin eli 200-250 miljoonan euron verran nettomaksaja.

EU:n komission selvitys maiden nettoasemasta löytyy englanninkielisenä internet-osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/budget/pdf/agenda2000/report2001_en.pdf

Seuraavassa on tietoja Suomen maksuista kaikilta jäsenyysvuosilta 1995-2001.

Suomen maksut EU:n budjettiin (milj.€)

Yksi mielenkiintoisimmista maksuista näissä luvuissa on erä ”Muut maksut”. Se sisältää Suomen osuuden Margaret Thatcherin 1980-luvulla neuvottelemasta Ison-Britannian erityisalennuksesta jäsenmaksuunsa: maa saa nettomaksuosuudestaan 2/3 alennuksen, jonka muut maat joutuvat maksamaan (kuitenkin niin että Saksalle pannaan maksuun vain 2/3 omasta osuudestaan).

Vuonna 2001 Suomi maksoi Ison-Britannian jäsenmaksua koko nettomaksuosuutensa verran. Vuosi oli poikkeuksellinen, koska silloin muiden jäsenmaksut tarkistettiin Ison-Britannian ”korjauksen” osalta kuluneiden neljän vuoden ajalta.

Suomi sai komission mukaan rahaa EU:lta takaisin seuraaviin tarkoituksiin:

EU:n maksunpalautukset Suomeen (milj. €)

Maatalouteen

Aluepolitiikkaan

Sisämarkkinoille

Suomi oli vuonna 2001 - ja on tulevina vuosina – nettomaksaja. EU:n laajenemisen jälkeen Suomen nettomaksuosuus kasvaa, ja se tapahtunee enemmän pienempinä jäsenmaksupalautuksina kuin entistä suurempina EU-jäsenmaksuina.

Suurimpia nettosaajia ovat ns. koheesiomaat Espanja, Kreikka, Portugal ja Irlanti.

Komission selvityksen mukaan EU:n operationaaliset kulut (joissa ei oteta huomioon hallintomenoja yms. yhteisiä kuluja) tuottivat maille seuraavanlaisen nettomaksaja/nettosaaja-aseman:

Tästä taulukosta puuttuvat hallintomenot. Nämä luvut ovat ns. operationaalisia nettomaksuja ja -saamisia. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että Suomen osuus EU:n hallintokuluista on noin 80 miljoonaa euroa.

Nämä luvut poikkeavat normaalitilanteesta sen johdosta, että niihin sisältyy poikkeuksellisen suuri ”korjaus” Ison-Britannian hyväksi. Aikaisempina vuosina maa on ollut nettomaksaja suuruusluokkaa 0,20 prosentin verran BKT:sta.

BKT-osuuksien perusteella suurimpia nettomaksajia ovat pienehköt maat Hollanti ja Ruotsi. Saksan osuus taas on euroissa mitattuna jättiläismäinen. Hollanti on kuitenkin EU:n ulkosatama samoin kuin Belgia, ja näiden maiden nettomaksuosuutta kaunistavat niiden EU:lle tilittämät ja muiden puolesta perimät tullit.

Saksa kokee olevansa muiden maiden (ennen muuta Ranska) maatalouspolitiikan maksajia, ja siksi sen intresseissä on maatalousuudistus, mikä taas ei ole Ranskan eikä koheesiomaiden etujen mukaista.

Luxemburgin maksuasemaa parantaa se, että maahan on sijoitettu useita EU:n instituutioita, joiden suuripalkkaiset virkamiehet tuovat maksukykyistä ostovoimaa. Sama koskee Belgiaa. Vaikka virkamiehet maksavat veronsa EU:lle, heidän kulutuskysyntänsä kohdistuu näiden maiden hyväksi.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]